Ukkosta ilmassa

Unipörhö

Torstaina nautimme koiran kanssa pitkästä hiljaisesta aamusta ja odottelimme ukonilmaa. Ilma oli lämmin ja painostava, ukkosta oli povattu, mutta rajuilmaa ei onneksi kuitenkaan tullut. Koira on ottanut tavaksi ryömiä puoliksi sängyn alle nukkumaan ja olinkin kompastua siihen noustessani ylös hahah! Isla osaa kyllä pyydettäessä väistää, mutta muuten huiskuhäntä ei viitsi liikahtaa huilipaikoiltaan. Katsoo vain kuin kysyäkseen, "Niin etkö muka yli voi harpata, kun mulla on nyt päiväunet pahasti kesken?".

Tehtiin heti herättyämme oikein pitkä ja ihanan kiireetön lenkki, eikä vastaan tullut kuin yksi koirakko. Meidän lapukka oli vielä niin uninen, ettei muistanut edes haukahtaa vastaantulijalle. Silloin kun energiaa riittää ja tehdään päivän ensimmäistä pitkää lenkkiä, on huiskuhännällä kovasti kerrottavaa ja haukuttavaa naapuruston koirille eikä äänetön ohitus aina onnistu. Meidän ohitukset on kyllä menneet paljon parempaan suuntaan, mutta ovat silti vielä hieman vireystasoon sidonnaisia. Niin kuin varmasti useimmilla nuorilla koirilla. 

Hiljaiset kadut

Nuuskimista

Islasta lähtee yhä karvaa ihan hullun lailla, tuntuu että sitä pohjavillaa irtoaa ihan loputtomasti! Ennen niin pöyheäturkkinen koira on nykyään aika hauska ilmestys, kun lantiot, lavat ja kaula ovat ihan kapeat, mutta kyljet yhä pörhetä ja päässä kunnon karvalakki vielä tiukasti kiinni.  Sanotaan, että on se koira edustavammaltakin näyttänyt heh. Aikamoinen rimppakinttu sieltä kaiken villan alta onkin paljastunut! Koiran kylkien kokeilu on välillä ollut haasteellista, kun sormien ja nahan välissä on ensin kymmenisen senttiä villaa, mutta kyllä ne luut ovat sieltä aina löytyneet. Nyt niitä ei paljoa tarvitse etsiskelläkään. Joitain irtotupsuja jätettiin myös lenkin varrelle lintujen pesän pehmikkeeksi.

Lenkin jälkeen oli vielä tarkoitus harjoitella Rally-tokoa viereisellä hiekkakentällä Koira kuitenkin kellahti laiskasti makuulle ja sulki vielä oikein silmänsä - ei jäänyt viesti epäselväksi, nyt oli taas päikkäreiden aika! Vaikka pohjavillaa onkin irronnut oikein urakalla, ei meidän koira lämpöisistä päivistä oikein välitä. Tällä kertaa rally-tokoilu siirtyi siis toiseen päivään.

Apilankukkia

Ei jaksa tokoilla!