lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannusseikkailu

Automatkalla

Saaristoa


Meidän juhannus alkoi hieman turhan jännittävässä merkeissä - Isla nimittäin päätti tehdä ensimmäisen karkuretkensä. Juuri kun olin monta kertaa päässyt kehumaan, miten hienosti koira mökin pihalla pysyy. Aamulla päästimme huiskuhännän edeltä pihalle ja tulimme viisi minuuttia myöhemmin itse perässä, jolloin koiraa ei enää näkynyt missään. Huutelimme pari kertaa, mutta Islaa ei kuulunut takaisin. Koiraa etsittiin tontin joka kolkasta ja sisältä päämökistä, mutta karkulainen oli jo ehtinyt kauemmas. Siinä alkoi jo hätääntyä, sillä koira on aina tullut huudettaessa luokse, mutta jos se ei kuule huutoa, sen on täytynyt viipottaa oikein hyvän matkan päähän. Isäntä lähti etsimään koiraa mökkitieltä ja minä jäin pihapiiriin odottelemaan hermostuneena. Mökkitiellä ei onneksi ajele kuin postiauto ja sukulaisia, mutta matka vilkkaammalle tielle ei esimerkiksi jäniksen perässä ravaavalle koiralle olisi pitkä. Reipas kymmenen minuuttia tuntui pieneltä ikuisuudelta epätoivon jo hiipiessä mieleen, kunnes naapurissa asuva täti ilmestyi karkurin kanssa pihalle ja lapukka jolkotti iloinen koiranvirne naamallaan kotiin. Oli käynyt syömässä naapurin ulkokissan ruuat. Kyllä hieman nolotti emäntää, mutta onneksi ei koira kauemmas ollut ehtinyt seikkailemaan. 








Matka saaristoon pääsi alkamaan ja automatka sujui hyvin. Emännän sukulaisten mökillä koira sai nauttia koko päivän huomiosta ja rapsutuksista. Isla pääsi myös tutustumaan rantakallioihin ja mereen, joissa riittikin ihmeteltävää. Uimaankin täytyi tietenkin mennä ja kalamiesten perään koittaa muutaman vedon verran polskia ennen kuin komennettiin takaisin, jottei tarvitsisi seuraavaksi pelastaa pentua merihädästä.  Maihin palattuaan koira pääsi osallistumaan myös mölkyn peluuseen omalla kapulallaan ja omia sääntöjään noudattaen sekä muuta peliseuruetta viihdyttäen. Ulkona oli niin kivaa, ettei sisälle olisi malttanut tulla. Juhannussäästä tulikin ihanan aurinkoinen ja melko lämmin luvatun ukkosen ja sateen sijaan. Hyvä näin! Illalla palasimme takaisin isännän sukulaisten mökille keräämään voimia seuraavan päivän juhannusseikkailuihin! 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti