Lehmiä ja koiruuksia

Lehmiä!

Tuolla ne näkyy!

Ei lähdetä vielä

Maanantaina koirat lomailivat mökillä "mumminsa" kanssa muun talon väen ollessa töissä. Päivän aikana ehdittiin kuulemma juosta matot rullalle, nukkua monet päiväunet ja tehdä myös hieman koiruuksia! 

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin kerron iltapäivän lenkistä ja kohtaamisesta lehmien kanssa. Isla on nähnyt lehmiä viimeksi ihan pienenä pentuna, juuripa samaisessa aitauksessa, jonka ohitse maanantaina kävelimme. Silloin joku meistä ihan huumorimielellä matki lehmää ja ammui ääneen, jolloin kiinnostuneet sarvipäät lähtivät ravaamaan kohti - ja siitäkös vasta pentu säikähti! Isla pötki pakoon lehmien ollessa vielä metrien päässä ja koiraa saatiin hakea melkein mökin pihalta saakka takaisin lenkkeilemään. Nyt päätimme ottaa kohtaamisen uusiksi ja luoda - ainakin toivon mukaan - hieman positiivisempia mielikuvia lehmiaitauksen yhteyteen. Isla selvästi muisti paikan ja jolkotti ensin varautuneena kantapäilläni ja tuhahteli paheksuvasti lehmiä mulkoillen. Pian koira kuitenkin huomasi, ettei hätää ollut. Vähän silti täytyi kummajaisia tuhahdella, jotta ymmärtäisivät pysyä kauempana. Kymmenen minuutin ihmettelyn ja rapsuttelun jälkeen aitauksen vieressä oli sittenkin niin kivaa, ettei matkaa olisi meinattu millään jatkaa. 

Sireenit loistossaan

Tätä keittoa kerjättiin urakalla

Emännän kainalossa, katse jauhelihakeitossa

Iltapäivälenkiltä palattua alkoikin sitten Iida-koiran johdolla jauhelihakeiton kerjäys. Kuten jo aiemmin taisin mainita, Isla ei ole kotona kova kerjäämään, mutta mökillä koirasta näyttää olevan hauska kokeilla, kuinka pitkälle rajoja voi venyttää. Niinpä se istahti schipperkerouvan viereen silmät suurina keittolautasta tuijottaen - vain tullakseen ajetuksi torujen saattelemana tiehensä. Meidän ruokapöydästä ei koiralle herkkuja heru. Muuten siitä vieressä tapittamisesta ei tulisi mitään, nyt jo koiralle alkanut muodostua paha tapa kerjätä rapsutuksia hieman liian sinnikkäästi kuonolla kättä tönien. Ja saattaisipa käydä niinkin, että emäntä lopulta heltyisi pitkän tuijotuksen jälkeen ruokaa antamaan, ja sitten lapinkoira muuttuisi pikku hiljaa lapinpalloksi hahah!

Tihutyön tulokset

Ruokailun jälkeen saimme sitten ihmetellä makuuhuoneesta löytyviä villatuppoja ja puunpaloja, jotka hetken päästä tunnistettiin Keskiajan markkinoilta muutama vuosi sitten ostetuiksi lampaiksi. Iida ei ikkunalaudalla olleisiin lampaisiin yllä, joten syyllisen oli helppo arvata olevan meidä koiramme. Mysteeriksi jäi, että missä välissä karvakorva oli lampaat löytänyt ja silpunnut. Onneksi ei sentään ollut koittanut syödä niitä! Kaikki lampaiden puuosat ja sen verran hyvä määrä villaa löytyi lattialta, etten usko koiran hotkineen askartelunsa tuotoksia. 

Mitä kepposia teidän koiranne ovat tehneet?

Päiväunilla