Karvanlähtöä ja kiusantekoa

Karvaa lähtee

Villatuppo

Nyt sitä karvaa sitten lähtee ja tupoittain. Tupsut tipahtelevat pitkin lattiaa koiran jolkottaessa ohitse, ja huiskuhäntä on itsekin ihmeissään matolta löytyvistä tutun tuoksuisista tupsuista. Uuteen asiaan on tutustuttu luonnollisesti maistamalla sitä. Muutamaan otteeseen on villoja saanut koiran suusta kaivaa. Hiukan sormin kampaamalla avitettiin pohjavillan irtoamista, mutta paljoa ei koiraan tarvinnut koskea. Paikallaan pysyminen oli Islalle vaikeinta, mökillä kun olisi niin paljon nuuskittavaa ja nurmea juostavaksi. Nyt pohjavillaa on kertynyt jo muovipussillisen verran! Se on niin pehmeää ja ihanan tuntuista sormista, että siitä tekisi melkein mieli huovuttaa itselleen lapaset tai vastaavaa. Ja ei ihme, jos koiralla on ollut kuuma, niin lämpöiseltä pohjavilla myös tuntuu!

Karvanlähdön lisäksi päivään on mahtunut koiran puolesta myös kiusantekoa. Teini-ikäinen koiraneitimme päätti hieman testailla schipperkerouvan kärsivällisyyttä liiaksi läpsimällä tämän naamaa tassuillaan. Tytöille syntyi pieni rähinä, mutta ehdimme onneksi väliin ennen kunnon tappelua. Islalla on mökillä ollut kotoa enemmän vapauksia, mikä tuntuu lapukalle nousseen hieman päähän. Harmin paikka. Jatkossa ei viitsi jättää tyttöjä pidemmäksi aikaa yksin, ettei käy vahinkoa.

Huomenna onkin sitten juhannusaatto ja suuntaamme saaristoon kyläilemään. Koirakin pääsee mukaan nauttimaan meri-ilmasta ja uusista jännistä tuoksuista. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tulee hyvä reissu.

Iloista juhannusta jo etukäteen!