Onnistuneiden ohitusten viikonloppu

Siellä on joku tulossa meitä vastaan!

Lenkkimaisemaa

Meillä on takanamme oikein onnistuneiden ohitusten viikonloppu! Ainakin kuusi täysin hiljaista ja mallikelposta ohitusta saatiin plakkariimme. Nyt kelpaa emännän olla ylpeä huiskuhännästään! Meillä on nyt ohitusten onnistumisessa parhaiten toiminut se, että alan kehua koiraa jo ennen kuin se on huomannut vastaantulevaa koiraa ja sitten oikein erityisen paljon kehunut, kun koira katsoo vastaan tulevaa koiraa ihan hiljaa. Ajoitus on tärkeää, ja on hauska seurata kuinka Islan korvat nousevat pystyyn sen huomatessa toisen koiran olevan tulossa vastaan, mutta kuinka koira sitten rauhoittuu kehujen myötä. 

Kaiken näköistä ollaan ohitusten onnistumiseksi kokeiltu, mutta kyllä se positiivisen käytöksen vahvistaminen vaan on ollut toimivin ratkaisu. Isla ei ole niin perso ruualle, että namien perässä ohittaisi kauniisti, mutta kehumiselle ja äänenpainoille koira reagoi hyvin. Ja kun koiraan saa kontaktin ennen kuin se ehtii innostua vastaantulevasta karvakamusta, onnistuu ohitus ääneti. Jess, hyvä me! Toivottavasti jatko sujuu yhtä mallikkaasti!

Hellepäivä parvekkeella

Parvekkeella on niin mukavaa!

Parvekekukkia

Tuodaanko sieltä ruokaa?

Sunnuntai on kulunut ihanan laiskoissa merkeissä parvekkeella auringosta nauttien. Lämpötilakin oli reilusti yli kahdenkymmenen asteen! Ovi parvekkeelle avattiin jo aamusta ja koira livahti siinä samassa nauttimaan ulkoilmasta. Islan mielipuuhaa on istua tirkistellä parvekelautojen välistä taloyhtiön pihan menoa. Koira on kuin pahemman luokan naapurikyylä kommentoidessaan tuhahdellen ja haukahdellen kaikkean näkemäänsä. Kaiteen varjossa kelpasi nukkua myös pitkät päiväunet. 

Tänään ei koira kumma kyllä kantanut lelujaan mukanaan parvekkeelle. Huiskuhännällä on nimittäin hauska tapa kanniskella tavaroita mukanaan ja aina "muuttaa" huoneesta toiseen omaisuutensa kanssa. Kerran jos toisen olen aamulla herännyt koiran kongi ja lelurotta vierelläni patjalla ja lapukka lattialla virnuilemassa, että hän olisi tulossa sänkyyn, jos isäntäväelle sopii. Muutama viikko sitten makuuhuoneen kalusteiden paikkaa vaihtaessamme minä kannoin makkarista tavaraa ulos ja koira omiaan sisälle enkä aluksi tajunnut asiaa ja siinä me sitten hyvän aikaa kannoimme koiran leluja ristiin ihan hölmöinä! Isla oli myös yhtenä päivänä päässyt yksinollessaan olohuoneen puolelle ja asetellut sievästi kaikki lelunsa emännän paraatimatolle ja löytynyt niiden keskeltä luuta jäystämässä kotiintullessamme. Onneksi ei ollut mattoon jäänyt jälkiä, sen verran siivosti koira oli uudella vartiopaikallaan ollut.

Naapurikyylä

Kalaa kelpasi koiran kerjätä

Enkö muka saisi?

Vielä olisi tarkoitus viikko olla kaupungissa, sitten taas palaamme mökille maalle. Koira varmasti on ihan innoissaan paluusta metsän keskelle, siellä on kun on hyvin tilaa juosta pihalla! Iida-koira nauttisi kesästä ilman juniorin hölmöilyä pihapiirissään, mutta eiköhän sopu sijaa anna. Kuumalla kelillä pääsemme mökillä myös uittamaan koiria läheiselle letolle, mikä varmasti kelpaa tiheäturkkisille lapukalle ja schipperkelle! 

Mökkeilyä odotellessa!

Ukkosta ilmassa

Unipörhö

Torstaina nautimme koiran kanssa pitkästä hiljaisesta aamusta ja odottelimme ukonilmaa. Ilma oli lämmin ja painostava, ukkosta oli povattu, mutta rajuilmaa ei onneksi kuitenkaan tullut. Koira on ottanut tavaksi ryömiä puoliksi sängyn alle nukkumaan ja olinkin kompastua siihen noustessani ylös hahah! Isla osaa kyllä pyydettäessä väistää, mutta muuten huiskuhäntä ei viitsi liikahtaa huilipaikoiltaan. Katsoo vain kuin kysyäkseen, "Niin etkö muka yli voi harpata, kun mulla on nyt päiväunet pahasti kesken?".

Tehtiin heti herättyämme oikein pitkä ja ihanan kiireetön lenkki, eikä vastaan tullut kuin yksi koirakko. Meidän lapukka oli vielä niin uninen, ettei muistanut edes haukahtaa vastaantulijalle. Silloin kun energiaa riittää ja tehdään päivän ensimmäistä pitkää lenkkiä, on huiskuhännällä kovasti kerrottavaa ja haukuttavaa naapuruston koirille eikä äänetön ohitus aina onnistu. Meidän ohitukset on kyllä menneet paljon parempaan suuntaan, mutta ovat silti vielä hieman vireystasoon sidonnaisia. Niin kuin varmasti useimmilla nuorilla koirilla. 

Hiljaiset kadut

Nuuskimista

Islasta lähtee yhä karvaa ihan hullun lailla, tuntuu että sitä pohjavillaa irtoaa ihan loputtomasti! Ennen niin pöyheäturkkinen koira on nykyään aika hauska ilmestys, kun lantiot, lavat ja kaula ovat ihan kapeat, mutta kyljet yhä pörhetä ja päässä kunnon karvalakki vielä tiukasti kiinni.  Sanotaan, että on se koira edustavammaltakin näyttänyt heh. Aikamoinen rimppakinttu sieltä kaiken villan alta onkin paljastunut! Koiran kylkien kokeilu on välillä ollut haasteellista, kun sormien ja nahan välissä on ensin kymmenisen senttiä villaa, mutta kyllä ne luut ovat sieltä aina löytyneet. Nyt niitä ei paljoa tarvitse etsiskelläkään. Joitain irtotupsuja jätettiin myös lenkin varrelle lintujen pesän pehmikkeeksi.

Lenkin jälkeen oli vielä tarkoitus harjoitella Rally-tokoa viereisellä hiekkakentällä Koira kuitenkin kellahti laiskasti makuulle ja sulki vielä oikein silmänsä - ei jäänyt viesti epäselväksi, nyt oli taas päikkäreiden aika! Vaikka pohjavillaa onkin irronnut oikein urakalla, ei meidän koira lämpöisistä päivistä oikein välitä. Tällä kertaa rally-tokoilu siirtyi siis toiseen päivään.

Apilankukkia

Ei jaksa tokoilla!

Ompelukaveri

Huopakankaan päällä

Tiistai-iltana koira huvitti isäntäväkeä ompelukaverin virassa. Koiralle on kauhean tärkeää saada olla aina joka puuhassa mukana, joten ompeluakin seurattiin silmä kovana ja vahdittiin, että tikit tulee oikealle puolen kangasta ja mikä vielä tärkeämpää, ettei kukaan poikennut traukoa pitäessään jääkaapille huomaamatta. Yksi huopakankaan pala levitettiin mittauksia varten lattialle, jolloin Isla totesi sen olevan juuri lapinkoiran kokoinen makuualusta ja asettui tarkasti kankaan päälle luutaan rouskuttamaan. Siinä olikin naurulla pitelemistä, kun toinen niin hyvillään oletti liivin puolikkaan olevan varta vasten häntä tehty makuualusta! Kovin huolella ja sievästi koira itsensä kankaalle asetti eikä noussut, ennen kuin kehotettaessa. Olemme opettaneet Islaa syömään herkkujaan niille tarkoitetun pyyhkeen päällä, joten koira varmaankin oletti huopakankaan ajavan herkkumatonkin virkaa. Hauska sattuma joka tapauksessa!

Ompelulankojen värikirjoa

Muuttoapulainen

Koira herkkuostosten kanssa

Puutarhan vehreyttä

Maanantaina koiraa odotti mukava yllätys kotiintullessa, sillä emäntä oli käynyt Lemmikkiaseman kautta ostamassa kaikenlaisia herkkuja lapukan yksinolon viihdykkeeksi. Mukaan oli tarttunut muun muassa sonnisuteja, ydinluu ja lehmän nilkka - meidän taloudessa nyt kokeilussa oleva herkku - sekä koiran aiemmin syntymäpäivälahjaksi saamaan kongiin sopivia "ikinannoja". Ikinanna on sellainen iso ja todella kova nuoltava koirankarkki, kuin kivi. Nämä ikinannat tosin kestävät meidän koiralla yhden päivän, todennäköisemmin jokusen tunnin... oikeastaan noin parikymmentä minuuttia! Isla on oppinut paukauttamaan ikinannan kolostaan ja rouskaisee ne muutamalla suupalalla. Vähän sama ongelma on joka kongin kanssa, koira oppii niin nopeasti tyhjentämään ne, ettei niistä riitä puuhaa kuin korkeintaan minuuteiksi. Mutta nyt on niin järeää järsittävää hankittuna, että niistä pitäisi riittää puuhaa seuraaviin viikkoihin koiran yksinolotunteja varten! Islalla on ollut paha tapa nakertaa eteisen listoja tekemisen puutteessa ollessaan yksin, mutta siitä ollaan onneksi pikku hiljaa päästy eroon. Kun on tarpeeksi luvallista järsittävää tarjolla - sekä listat sumutettu läpi pahanmakuisella Katkero-suihkeella - ovat listat saaneet jäädä rauhaan.

Huiskuhäntä pääsi myös muuttoapulaiseksi parvekukkia siirtämään. Taloyhtiössämme on meneillään salaojituksen ja parvekkeiden uusinta, jota varten parvekekukat evakoitiin koiran "mummilan" puutarhan iloksi. Vihdoin koitti päivä, jolloin ruukut ja istutuslaatikot sai hakea kotiin! Auton takakontti täyttyi marketoista ja muista värikkäistä kukista - mahdoimmekin olla hauska näky liikenteessä kukkien pilkottaessa ikkunoista ja takalasista!

Possunkorvan kiilto silmissä

Autoon pakatut kukat

Sylikoiran virka ei katso kokoa

Väsynyt, mutta onnellinen

Halkovarkaissa

Tämä voisi kelvata grilliin

Isla innostui halkojen järsimisestä ja toteutti halkotarkastajan toimea erittäin virkaintoisena koko sunnuntain ajan! Halkovarkaissa käytiin pariin otteeseen, kun sopivaa pureksittavaa ei ensi yrittämällä löytynyt. Ovela koira hiipi grillin taakse ja veti varovaisesti halkoja pinosta, mutta jäi sitten kiinni tepsuttaessaan rinta rottingilla suoritukseensa tyytyväisenä ruokaseurueen ohitse. Huiskuhännän touhut lähinnä naurattivat, mutta pakko oli lopulta kieltää, jotta jäisi puita poltettavaksi seuraavaankin grillikertaan. 

Koirat saivat jälleen lihanrääppeet syötäväkseen ja sulattelivat ruokiaan sylissä köllien. Ei katso sylikoiran virka kokoa: emäntä on hyvin opettanut lapukan sylikoiraksi ja syliin käperrytään vaikka kerälle, jotta mahdutaan keinutuoliin kiikkumaan! Lapinkoira onkin mukava lämmike niin keinutuolissa kuin sohvallakin hahah! Isla on oppinut hyvin tulemaan sohvalle kutsuttaessa, mutta jättämään huonekalun muuten rauhaan. Kahdesti olemme saaneet aamulla lapukan kiinni sohvalta, jonne se on yöllä salaa kiivennyt nukkumaan, mutta siitä seurasi niin tiukka kielto, ettei koira ole sen jälkeen sohvalle omin luvin uskaltautunut nousemaan. 

Sylissä on niin mukavaa

Hieman on mökin vapaudet huiskuhännälle nousseet karvahattuun, sillä nyt jokaista luoksetuloa ja istumaankäskyä harkitaan oikein olan takaa. Koiran naamasta oikein näkee sen pohtivan, onko totteleminen kannattavaa. Namipussin ja leikittämisen voimin Islaa on sitten motivoitu isäntäväkeä kuuntelemaan. Tällaista se koiran teini-ikä on. On meillä kuitenkin totta puhuaksemme niin helppo koira, ettei parempaa olisi voinut toivoa! Vaikka nyt isäntäväen kotkotuksia hieman kyseenalaistetaankin, niin vielä ei ole tarvinnut sen kummemmin kometaa koiraa enemmän kuin ennenkään. Hyvä näin. 

Myös sunnuntai kului rauhallisissa merkeissä ruokaa laittaen ja pakkaillen. Paluu kaupunkiin sujui sekalaisissa tunnelmissa, toisaalta kotiin on aina mukava palata, toisaalta mökkiä tuli ikävä jo autossa. Kotiin päästyämme koira kellahti sohvanpieleen nukkumaan, eikä siitä noussutkaan koko iltana. Niin väsynyt ressukka reissustamme oli! Ei Isla paljoa ole ehtinytkään kunnolla huilaamaan, sillä Iida-tädin kanssa on ollut kova kiire vahtia lauman liikkeitä. Maanantain yksinolo sujuu toivon mukaan yhtä rauhallisissa merkeissä kuin sunnuntai-iltakin, eikä juniori keksi tehdä pahojaan eteisen listoille! Niitä on huiskuhäntä halkojen tapaan mieltynyt järsimään. Onneksi listat kuitenkin jäävät hänen ainoaksi paheekseen ja ovat vaihdettavissa. Täytyy jättää koiralle kunnon herkkuluut ja kongit puuhasteltavaksi, jotta muu järsittävä unohtuu sikseen.

Kaksi viikkoa majailemme jälleen kaupungissa ja sitten paluu mökille!

Näitä herkkuja kelpasi kerjätä

Pihakukkia

Juhannusherkkujen sulattelua

Sateessa kastunut

Enpäs tulekaan sisälle!

Pihakukkia

Juhannuspäivä sujui rauhallisissa merkeissä isännän sukulaisten mökillä, jossa olemme jo viikon olleet vieraina. Sadesäästä nautittiin sisältä käsin lepäilyn ja huilaamisen merkeissä, mutta grillaamista kesäsade ei haitannut. Grillivahdit päivystivät urheasti sateesta ja tuulesta huolimatta makupalojen toivossa. Lihamaistiaisten lisäksi koirat saivat herkutella myös nahkaluilla - Isla popsi oman luunsa lisäksi puolet Iidan luusta! Kyllä kelpasi lopun päivää torkkua vatsa täynnä ruokaa.

Koiran karvanlähtö sen kun jatkuu ja tuppoja tipahtelee hyvää vauhtia. Islan turkista alkaa hyvin erottaa muuta turkkia matalampia, pohjavillattomia läikkiä lonkkien ja lapojen kohdilta. Ylhäältä päin katsottuna koiran lantio on kaventunut huimasti karvanlähdön myötä, samoin kaulan harja. Irtoamassa olevat karvatupot erottuvat hyvin tummasta peitinkarvasta harmahtavina tupsuina, jotka sitten koskettaessa putoavat pois. Hieman niitä on tullut kevyin vedoin nypittyäkin, mutta koira ei kauaa malta pysyä paikallaan muiden trimmattavana. Pihanurmelta löytyi kuitenkin muutama nyrkin kokoinen tuppo villaa, jotka koira oli ilmeisesti itse rapsuttamalla saanut pöllähtämään irti. Rassun iho varmasti kutiaa, kun turkki vaihtuu kesäkarvaan. Saa nähdä, kuinka kauan kaiken pohjavillan putoamiseen menee. Mökillä karvanlähtö ei ole haitannut karvojen varistessa suurimmaksi osaksi nurmelle, mutta kotiin palattuamme edessä saattaa olla aikamoinen imurointirumba hahah!

Illalla lapukka pääsi vielä ihmettelemään saunan lämmitystä ja testasi halkojen polttokelpoisuuden järsimällä niitä. Isäntäväen saunoessa koira kävikin jo yöpuulle, mutta nousi vielä ihastelemaan alkuyön niitylle nostattamaa sumua. Onneksi ei huomannut muutaman kymmenen metrin päässä juoksevaa kaurista, muuten olisi tullut meille ylimääräinen iltalenkki! Mutta meillä oli kaiken kaikkiaan hyvin rauhallinen ja mukava lauantai. 

Päiväunilla

Venyttelyä

Juhannusseikkailu

Automatkalla

Saaristoa

Meidän juhannus alkoi hieman turhan jännittävässä merkeissä - Isla nimittäin päätti tehdä ensimmäisen karkuretkensä. Juuri kun olin monta kertaa päässyt kehumaan, miten hienosti koira mökin pihalla pysyy. Aamulla päästimme huiskuhännän edeltä pihalle ja tulimme viisi minuuttia myöhemmin itse perässä, jolloin koiraa ei enää näkynyt missään. Huutelimme pari kertaa, mutta Islaa ei kuulunut takaisin. Koiraa etsittiin tontin joka kolkasta ja sisältä päämökistä, mutta karkulainen oli jo ehtinyt kauemmas. Siinä alkoi jo hätääntyä, sillä koira on aina tullut huudettaessa luokse, mutta jos se ei kuule huutoa, sen on täytynyt viipottaa oikein hyvän matkan päähän. Isäntä lähti etsimään koiraa mökkitieltä ja minä jäin pihapiiriin odottelemaan hermostuneena. Mökkitiellä ei onneksi ajele kuin postiauto ja sukulaisia, mutta matka vilkkaammalle tielle ei esimerkiksi jäniksen perässä ravaavalle koiralle olisi pitkä. Reipas kymmenen minuuttia tuntui pieneltä ikuisuudelta epätoivon jo hiipiessä mieleen, kunnes naapurissa asuva täti ilmestyi karkurin kanssa pihalle ja lapukka jolkotti iloinen koiranvirne naamallaan kotiin. Oli käynyt syömässä naapurin ulkokissan ruuat. Kyllä hieman nolotti emäntää, mutta onneksi ei koira kauemmas ollut ehtinyt seikkailemaan. 

Matka saaristoon pääsi alkamaan ja automatka sujui hyvin. Emännän sukulaisten mökillä koira sai nauttia koko päivän huomiosta ja rapsutuksista. Isla pääsi myös tutustumaan rantakallioihin ja mereen, joissa riittikin ihmeteltävää. Uimaankin täytyi tietenkin mennä ja kalamiesten perään koittaa muutaman vedon verran polskia ennen kuin komennettiin takaisin, jottei tarvitsisi seuraavaksi pelastaa pentua merihädästä.  Maihin palattuaan koira pääsi osallistumaan myös mölkyn peluuseen omalla kapulallaan ja omia sääntöjään noudattaen sekä muuta peliseuruetta viihdyttäen. Ulkona oli niin kivaa, ettei sisälle olisi malttanut tulla. Juhannussäästä tulikin ihanan aurinkoinen ja melko lämmin luvatun ukkosen ja sateen sijaan. Hyvä näin! Illalla palasimme takaisin isännän sukulaisten mökille keräämään voimia seuraavan päivän juhannusseikkailuihin! 

Karvanlähtöä ja kiusantekoa

Karvaa lähtee

Villatuppo

Nyt sitä karvaa sitten lähtee ja tupoittain. Tupsut tipahtelevat pitkin lattiaa koiran jolkottaessa ohitse, ja huiskuhäntä on itsekin ihmeissään matolta löytyvistä tutun tuoksuisista tupsuista. Uuteen asiaan on tutustuttu luonnollisesti maistamalla sitä. Muutamaan otteeseen on villoja saanut koiran suusta kaivaa. Hiukan sormin kampaamalla avitettiin pohjavillan irtoamista, mutta paljoa ei koiraan tarvinnut koskea. Paikallaan pysyminen oli Islalle vaikeinta, mökillä kun olisi niin paljon nuuskittavaa ja nurmea juostavaksi. Nyt pohjavillaa on kertynyt jo muovipussillisen verran! Se on niin pehmeää ja ihanan tuntuista sormista, että siitä tekisi melkein mieli huovuttaa itselleen lapaset tai vastaavaa. Ja ei ihme, jos koiralla on ollut kuuma, niin lämpöiseltä pohjavilla myös tuntuu!

Karvanlähdön lisäksi päivään on mahtunut koiran puolesta myös kiusantekoa. Teini-ikäinen koiraneitimme päätti hieman testailla schipperkerouvan kärsivällisyyttä liiaksi läpsimällä tämän naamaa tassuillaan. Tytöille syntyi pieni rähinä, mutta ehdimme onneksi väliin ennen kunnon tappelua. Islalla on mökillä ollut kotoa enemmän vapauksia, mikä tuntuu lapukalle nousseen hieman päähän. Harmin paikka. Jatkossa ei viitsi jättää tyttöjä pidemmäksi aikaa yksin, ettei käy vahinkoa.

Huomenna onkin sitten juhannusaatto ja suuntaamme saaristoon kyläilemään. Koirakin pääsee mukaan nauttimaan meri-ilmasta ja uusista jännistä tuoksuista. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tulee hyvä reissu.

Iloista juhannusta jo etukäteen!

Pihakoira

Melkein sain sen!

Ohi meni!

Koiran keskiviikkoiltapäivä kului pihalla leikkien. Lappalainen on oppinut rapsutusten keejäämisen jalon taidon lisäksi kerjäämään itselleen leikkiseuraa ja mahdotonhan pehmolelua suussaan kantavaa koiranpentua on vastustaa. Niinpä emännänkin vapaapäivä vietettiin pihalla juosten, koirille leluja heitellen ja kongeja täyttäen. Hyvin pysyivät koiraneidit pihapiirissä ilman valvontaakin. Iida-schipperke osaa pysyä jo omalla tontillaan ja on hienosti opettanut samaa viisautta myös meidän koiralle. Tasaisin väliajoin kävin tarkistamassa koirien läsnäolon, mutta pikku hiljaa olen alkanut luottaa siihen, ettei meidän lapukka pihalta karkaa. 

Mökkipihaa on myös vahdittu ja puolustettu virkaintoisesti. Roska-auto ajettiin onnistuneesti tiehensä haukkuen eikä rastaatkaan ole päässeet liiaksi pesiytymään pihavahtien jo kirmatessa paikalle ajamaaajamaan ne tiehensä. Pihavajan katon raossa asustavaan oravaan Isla sen sijaan on ihastunut ikihyviksi ja vinkuu kurren pesän alla tätä laskeutumaan nurmelle koirien kanssa leikkimään. Oravan läsnäolo myös käydään tarkistamassa aina ulos päästessä. Hauska seurata, miten koira muistaa paikan, jossa oravan on nähnyt ja käy sitten aina sieltä samalta nurkalta sitä etsimässä ja kutsumassa. 

Tällä kertaa mukana myös lyhyt video koiraneitien leikeistä!

Kongin perässä

Luovia ratkaisuja

Mökkimaisemaa

Jaa tuolla minua harjataan vai?

Nyt Islasta sitten lähtee karvaa - koiraan koskiessa pohjavilla vain pöllyää! Turkinhoitovälineitä ei mökille tullut pakattua mukaan, mutta jotenkin sitä turkkia piti saada harjattua, jolloin päädyimme askartelemaan kamman naureskellen puolivitsinä itse. Suureksi yllätykseksemme tekemämme "kampa" toimi loistavasti! Varovasti kokeilin turkin päällikarvoja kammalla silittää, jolloin siihen kerääntyi kevyiden vetojen myötä uskomaton tuppo pohjavillaa. Siinä sitten puupalikalla koiran turkkia hoidettiin karvakorvan istuessa tyytyväisenä aloillaan. Kauaa ei koiran kampaamohetki kestänyt, vain kymmenisen minuuttia, mutta karvaa kerääntyi nurmikolle ainakin parikymmentä kourallista. Kyllä se aika paljon nauratti, että meidän pilailukampamme osoittautuikin ihan kelpo käyttöesineeksi. Jatkossa pyritään kuitenkin ihan oikein välinein koiran turkkia hoitamaan.

Ei meidän lapinkoirasta kyllä yhtään huomannut karvaa kadonneen, sen verran mahtava talvitakki sillä on ollut yllään. Korvien takaa leikatut takkutupsutkaan eivät muuttaneet pään profiilia, vaikka toinen niistä oli pienen nyrkin kokoinen karvapallo. Islaa ei kyllä helteiden puuttuminen ole haitannut, päinvastoin. Itse jo vähän kaipailisin mahdollisuutta luopua ulkotakin ja huivin käytöstä, mutta pakko olla ilmiöihin tyytyväinen koiran puolesta. Saa nähdä, miten kuuma loppukesästä tulee. Toivottavasti jo siinä vaiheessa meidänkin koiran turkki on keventynyt kunnolla

Se toimii sittenkin!

Turkki kevenee

"Kampa"