 |
| Kaunis Isla |
 |
| Sieniä ja sammalta |
 |
| Mikä siellä meni? |
 |
| Perään! |
Päiväreissumme jatkui Vaarniemen kalliolta läheiselle Sauhuvuorelle. Myös Sauhuvuorella tuli kesäisen ilman houkuttelemia retkeilijöitä vastaan. Vapaana jolkottava Isla ohitti kulkijat hienosti kättä seuraten, vaikka koiran olisikin tehnyt mieli mennä moikkaamaan. Huiskuhäntä rakastaa ihmisiä ja menee aina varauksetta silitettäväksi ja paijattavaksi uusien tuttavuuksien luokse. Tällä kertaa kuitenkin jatkoimme pysähtymättä moikkailemaan, mikä on hyvää harjoitusta koirallekin.
Meillä on tapana usein myös leikittää koiraa metsässä. Isla rakastaa kaikenlaisia etsimisleikkejä, sekä namien että ihmisten etsintää. Menemme vuorotellen piiloon ja koiran luokse jäänyt antaa lopulta huiskuhännälle luvan sännätä etsintöihin. Sitten Isla saa palkan löytäessään piilossa olleen. Nenäänsä koira ei käytä nimeksikään, säntäilee vain ympäriinsä kunnes näkee, missä omistaja on. Nameja etsiessä nuuskutus on kova, mutta usein koira silti tassuttelee herkun yli muutaman kerran ennen kuin äkkää sen hahah!
 |
| Nami nami mustikoita |
Kuten viime postauksessa mainitsin, Islasta on kehittynyt erinomainen marjastaja. Taidon koira on oppinut schipperketädiltään. Marjastamaan pysähtynyt koira on huvittava näky ja maiskunta kovaäänistä. Marjapuskien hidastuksesta huolimatta saavuimme Sauhuvuorelle aikataulussa ja pidimme siellä pidemmän tauon teetä juoden ja pehmeällä mättäällä istuen. Koira nukkui tauon aikana päiväunetkin. Kilotmetrejä reissulta ei kertynyt kuin vajaa kymmenen, mutta nousut ja laskut ja kaikenlaiset kallioille kiipeilemiset tuntuivat silti itse kunkin jaloissa.
Kotiinpäin suunnatessa koirankin askel alkoi painaa ja löntysti hiljaa perässä. Portaat se jaksoi kuitenkin juosta ylös, kun sana "ruoka" mainittiin. Nappulat kulhosta tyhjennettyään Isla nukkuikin tyytyväisenä koko loppuillan.
Kaikin puolin hauska reissu takana!
 |
| Syksyn värejä |
 |
| Taukopäiväunilla |
 |
Näyttävä kanto
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti