 |
| Rauvolanlahden pitkospuilla |
Teimme koiran kanssa päiväretken Vaarniemeen, tällä kertaa eväiden ja oikein ajan kanssa. Aloitimme reissumme Rauvolanlahden vastikään uusituilta pitkospuilta. Nyt kelpasi pitkoksilla kulkea, kun niitä oli korotettu eikä maihari uponnut veteen kertaakaan! Koirakin kulki nätisti valmista reittiä pitkin, taisi hienohelma haluta pitää hänkin tassunsa kuivana. Päivä oli ihanan kesäinen ja reissulta tuli räpsittyä kameran kanssa useampikin onnistunut otos Islasta. Kuvia tuli itse asiassa niin paljon, että yhteen postaukseen tungettuna ne aiheuttaisivat kuvaähkyn, joten päätin jakaa reissumme kahteen postaukseen. Tässäpä siis ensimmäisen osan kuvakirjoa ja tarinaa.
 |
| Kaatuneelle tukille piti saada kiivetä ja hauskaa se olikin! |
 |
| Kaunista metsänpohjaa |
 |
| Vehreät maisemat |
Pidimme Islaa hihnassa luonnonsuojelualueen ajan ja päästimme koiran vapaaksi vasta Vaarniemen kallion ohitettuamme. Liikkeellä oli yllättävän paljon muitakin retkeilijöitä ja koiria. Mutta toisaalta päivä olikin niin upea, että se oikein houkutteli ulkoilemaan. Pidimme reissun aikana kaksi taukoa, ensimmäisen Vaarniemen kalliolla ja myöhemmin toisen Sauhuvuoren kalliolla. Ensimmäisen tauon aikana söimme pikaisesti eväitä, sillä Vaarniemen kallio oli ruuhkainen - siellä oli lisäksemme neljä muutakin retkikuntaa!
Kolmella viidestä reissujoukosta oli koira mukana ja haukkuterveisiä läheteltiinkin puolin jos toisin. Kyllä oli siinä meidän huiskuhännällä ihmettelemistä, kun oltiin metsässä, missä oli koirakamuja, ja silti piti olla hihnassa nätisti paikallaan. Tavallisesti kun metsässä saa kirmata ihan vapaana muiden koirien kanssa. Muutaman poskihaukun säestyksellä meidänkin koira lopulta tyytyi rauhoittumaan eväiden syöntiin. Koiran eväät koostuivat herkkutikusta ja vedestä, jota huiskuhäntä lipitti pitkään.
 |
| Tulkaa jo! |
 |
| Metsän varjossa |
 |
| Kauniit kanervat |
 |
| Kanervien keskellä |
Vaarniemen kallion ohitettuamme saatoimme tosiaan laskea koiran irti. Isla kulkee tosi hienosti vapaana ollessa ja tulee aina kutsuttaessa luokse. Taisi koiralle jäädä vielä evästauon jälkeen nälkä kaihertamaan vatsaa, sillä huiskuhäntä marjasti hyvin ahkerasti. Mustikkamättäitä ei ohitettu kiireellä, vaan niiden kohdalla pysähdyttiin kieli pitkänä poimimaan marjoja. Hyvin on Iida-täti junioria opettanut hahahah!
Sauhuvuoren kalliosta ja siellä sattuneista seikkailuista lisää kuvien kera huomenna. Hauskaa viikonloppua kaikille karvakamuille!
 |
| Kanervien keskellä |
 |
| Kanervia ja kalliota |
 |
| Upean värinen kelo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti