Rally-tokoilua

Valmiina tokoilemaan!

Leikki palkkauksena

Eilen päästiin taas pitkästä aikaa Rally-tokoilemaan kunnon kylttien ja muiden harrastajien kanssa. Kuten varmaan aiemmin jo mainitsin, rallya pidempään harrastanut ystäväni hankki nyt kesällä rallykyltit ja säänkestävät telineet ja vetää omatoimitreenejä kerran viikossa. Nyt päästiin mekin osallistumaan parin viikon tauon jälkeen ja hauskaa oli!

Tihkusadetta uhmaten paikalle oli saapunut meidän ja ystäväni lisäksi kolme muutakin koirakkoa. Suoritimme radan yksitellen lävitse yhteensä kolme kertaa tunnin aikana, ja tauoilla treenasimme itseksemme yksittäisiä kylttejä. Ensimmäiset kymmenen minuuttia Isla tosin toimitti äänekästä häiriötekijän virkaa ja minä hyssyttelin koiraa nolona hihnan toisessa päässä. Huiskuhännällä on vielä totuttelemista siihen, että koirakamujen kanssa voi viettää aikaa muutenkin kuin vapaana riehuen. Isla haukahteli kimeitä tulkaa-tänne-leikkimään-mun-kaa-haukkujaan, mutta rauhottui lopulta treenaamaan. 

Kierros 1: Hei huhuu? Tuonne noin mennään!

Kierros 2: Wih wih wiiih wuff wuff wih!

Kierros 3: Ai sulla on nameja? No, jos mä nyt sit seuraan! ;)

Ensimmäinen kierros radalla kuljettiin koiran omien riemunkiljahdusten säestämänä ja hyvin yli-innostuneissa tunnelmissa, mutta huumorilla kierrettiin loppuun asti. Ystävääni meidän meno nauratti, sillä hänen oli ollut kuulemma aluksi vaikea motivoida omaa koiraansa, joka oli seurannut hyvin verkkaan ja latteana, ja me olimmekin sitten tapauksen toinen ääripää. Kyllä siinä itsekin purskahti nauruun, kun koiran eteen pyytäessä tämä pyllähtää kyllä kauniisti, mutta alkaa vilkuttaa tassullaan, jos vaikka sillä saisi lisänannaa. Se mitä Rally-tokon sääntöjä yhtään tunnen, niin vauhdikkaimmastakaan vilkuttamisesta ei saa lisäpisteitä.

Tämän innostuneen aloituksen jälkeen Isla kuitenkin hoksasi, että nyt on treenaamisesta kyse oudosta paikasta ja koirakamuista huolimatta ja alkoi keskittyä vihdoin emäntäänsä (tai nannapussiin). Tarmoa oli kuitenkin toiminnassa vielä mukana, ja viereen kierrettiin yhä riemusta kiljuen ja seuraamaan noustiin innostuneita "wih wiiih!"-ääniä puhisten.

Viimeisen kierroksen kohdalla koira alkoi jo olla väsynyt ja Islan huomio karkaili muiden koirien palkkiona toimiviin leluihin, mutta oma nannapussi vei kuitenkin voiton ja lopulta kolmas ratakierros oli meidän onnistunein. Isla seurasi nätisti ja rauhassa vierellä, ohitettiinpa ne koirakamutkin ihan esimerkillisesti. Meille häiriötekijät ovatkin suurin haaste, yksittäiset kyltit sujuvat jo ihan mukavasti. Koiran lempparikyltti taitaa olla saksalainen käännös, jota harjoiteltiin kevään aikana ahkerasti kotona suosikkipehmolla palkaten. 270¤- ja 360¤-käännöksiä täytyy vielä harjoitella, sillä ne pyörähdetään vielä ihan liian laveassa kulmassa. Myös niiden maahanmenojen ja istumisien paikkaa täytyy tarkentaa, sillä usein koira pönöttää kuono mihin suuntaan sattuu. Viereen Isla kiertää nätisti ja pysähtyy istumaan nilkkaan melkein kiinni niin kuin kuuluu. 

Kisoihin olisi hauska joskus mennä virallisia tuloksia hakemaan, mutta toistaiseksi treenaillaan omaksi iloksemme ja koiran aktivoimiseksi. Myös Rally-tokon AVO-luokan kurssille olisi suunnitelmissa nyt syksyllä osallistua, mikäli aikataulut antavat periksi. Onneksi on aktiivisia ystäviä, joiden kanssa pääsee treenaamaan tuohon pihalle! Rally-tokoilu on kyllä ihan parasta aivojumppaa koiralle, Isla nukkui sikeästi koko illan treenien jälkeen - uudesta treenikentästä ja koirakamuista intoilu oli niin uuvuttavaa. Tuskinpa uskoisivat treenikaverit, vaikka paljastaisin meidän lappalaisen olevan sisällä aina täysin äänetön ja rauhallinen, niin hyvin toimitti koira sitä häiriötekijän roolia treenien alussa hahah. Ehkäpä ensi viikkon treeneissä tokoillaan sitten keskittyneemmissä merkeissä.

Hauskaa ja aktiivista viikonloppua!

Liikkeestä maahan ihan hassussa kulmassa ja katse nameissa

Ja höveli emäntä palkkaa kun koira malttoi kiertämisen ajan olla paikallaan

Slurps!