 |
| Joko kohta lähdetään kyläilemään? |
Isla sai kunnian tomia leikkitätinä vallan ihastuttavalle pikku lapinkoiraneidille Aikalle. Huiskuhäntämme on kahdesti päässyt ylioppilaskylään ystävämme luokse hoitoon, jossa se on tutustunut uuteen koirapuistoon ja uusiin ihmisiin - ja kuulemma hurmannut niin, että näiden uusien tuttavuuksien perhe sai lisäyksen sekin suomenlapinkoirasta! Joten täytyihän tätä uutta karvapalleroa käydä katsomassa ja hauskaa oli!
Vähän jännitti etukäteen, miten Isla suhtautuu koiravauvaan, kun ei niin pieniä pentuja ole vielä nähnyt. Tulin siihen tulokseen, että ensikohtaaminen voi sujua vain kahdella tavalla: joko koiramme ei lainkaan ymmärrä mikä tuo pieni hassu otus on, päättää pelätä sitä ja piiloutuu jalkojemme taa tai sitten se kuvittelee pennun olevan kani ja alkaa paijata sitä, kuten perheemme Piki-jänöä. Arvaatteko, miten kävi? No, kaikki sujui onneksi hienosti ja Isla nuoli Aikan korvia ja koitti tassulla vähän selkään taputtaa leikkiin kutsuakseen, piti pentua siis kanina. Kovin olisi pessyt ja hoivannut enemmänkin, ellei koiravauva olisi ollut hieman ujo - ja syystäkin kun toinen kastelee kielellään läpimäräksi! Mukavat muistot jäi reissusta, toivottavasti päästään taas pian uudelleen koiravauvelia tapaamaan.
Kyllä sulatti sydämen se pikkuinen kermanvärinen pallero, voi jestas sentään!
 |
| Olipas raskasta! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti