perjantai 25. syyskuuta 2015

Rally-tokoilua

Valmiina tokoilemaan!
Leikki palkkauksena


Eilen päästiin taas pitkästä aikaa Rally-tokoilemaan kunnon kylttien ja muiden harrastajien kanssa. Kuten varmaan aiemmin jo mainitsin, rallya pidempään harrastanut ystäväni hankki nyt kesällä rallykyltit ja säänkestävät telineet ja vetää omatoimitreenejä kerran viikossa. Nyt päästiin mekin osallistumaan parin viikon tauon jälkeen ja hauskaa oli!

Tihkusadetta uhmaten paikalle oli saapunut meidän ja ystäväni lisäksi kolme muutakin koirakkoa. Suoritimme radan yksitellen lävitse yhteensä kolme kertaa tunnin aikana, ja tauoilla treenasimme itseksemme yksittäisiä kylttejä. Ensimmäiset kymmenen minuuttia Isla tosin toimitti äänekästä häiriötekijän virkaa ja minä hyssyttelin koiraa nolona hihnan toisessa päässä. Huiskuhännällä on vielä totuttelemista siihen, että koirakamujen kanssa voi viettää aikaa muutenkin kuin vapaana riehuen. Isla haukahteli kimeitä tulkaa-tänne-leikkimään-mun-kaa-haukkujaan, mutta rauhottui lopulta treenaamaan. 


Kierros 1: Hei huhuu? Tuonne noin mennään!
Kierros 2: Wih wih wiiih wuff wuff wih!
Kierros 3: Ai sulla on nameja? No, jos mä nyt sit seuraan! ;)

Ensimmäinen kierros radalla kuljettiin koiran omien riemunkiljahdusten säestämänä ja hyvin yli-innostuneissa tunnelmissa, mutta huumorilla kierrettiin loppuun asti. Ystävääni meidän meno nauratti, sillä hänen oli ollut kuulemma aluksi vaikea motivoida omaa koiraansa, joka oli seurannut hyvin verkkaan ja latteana, ja me olimmekin sitten tapauksen toinen ääripää. Kyllä siinä itsekin purskahti nauruun, kun koiran eteen pyytäessä tämä pyllähtää kyllä kauniisti, mutta alkaa vilkuttaa tassullaan, jos vaikka sillä saisi lisänannaa. Se mitä Rally-tokon sääntöjä yhtään tunnen, niin vauhdikkaimmastakaan vilkuttamisesta ei saa lisäpisteitä.

Tämän innostuneen aloituksen jälkeen Isla kuitenkin hoksasi, että nyt on treenaamisesta kyse oudosta paikasta ja koirakamuista huolimatta ja alkoi keskittyä vihdoin emäntäänsä (tai nannapussiin). Tarmoa oli kuitenkin toiminnassa vielä mukana, ja viereen kierrettiin yhä riemusta kiljuen ja seuraamaan noustiin innostuneita "wih wiiih!"-ääniä puhisten.

Viimeisen kierroksen kohdalla koira alkoi jo olla väsynyt ja Islan huomio karkaili muiden koirien palkkiona toimiviin leluihin, mutta oma nannapussi vei kuitenkin voiton ja lopulta kolmas ratakierros oli meidän onnistunein. Isla seurasi nätisti ja rauhassa vierellä, ohitettiinpa ne koirakamutkin ihan esimerkillisesti. Meille häiriötekijät ovatkin suurin haaste, yksittäiset kyltit sujuvat jo ihan mukavasti. Koiran lempparikyltti taitaa olla saksalainen käännös, jota harjoiteltiin kevään aikana ahkerasti kotona suosikkipehmolla palkaten. 270¤- ja 360¤-käännöksiä täytyy vielä harjoitella, sillä ne pyörähdetään vielä ihan liian laveassa kulmassa. Myös niiden maahanmenojen ja istumisien paikkaa täytyy tarkentaa, sillä usein koira pönöttää kuono mihin suuntaan sattuu. Viereen Isla kiertää nätisti ja pysähtyy istumaan nilkkaan melkein kiinni niin kuin kuuluu. 

Kisoihin olisi hauska joskus mennä virallisia tuloksia hakemaan, mutta toistaiseksi treenaillaan omaksi iloksemme ja koiran aktivoimiseksi. Myös Rally-tokon AVO-luokan kurssille olisi suunnitelmissa nyt syksyllä osallistua, mikäli aikataulut antavat periksi. Onneksi on aktiivisia ystäviä, joiden kanssa pääsee treenaamaan tuohon pihalle! Rally-tokoilu on kyllä ihan parasta aivojumppaa koiralle, Isla nukkui sikeästi koko illan treenien jälkeen - uudesta treenikentästä ja koirakamuista intoilu oli niin uuvuttavaa. Tuskinpa uskoisivat treenikaverit, vaikka paljastaisin meidän lappalaisen olevan sisällä aina täysin äänetön ja rauhallinen, niin hyvin toimitti koira sitä häiriötekijän roolia treenien alussa hahah. Ehkäpä ensi viikkon treeneissä tokoillaan sitten keskittyneemmissä merkeissä.

Hauskaa ja aktiivista viikonloppua!


Liikkeestä maahan ihan hassussa kulmassa ja katse nameissa
Ja höveli emäntä palkkaa kun koira malttoi kiertämisen ajan olla paikallaan
Slurps!



maanantai 21. syyskuuta 2015

Melkein julkkis



Isla seikkailee tämän blogin lisäksi ajoittain myös Facebookin julkisessa Suomenlapinkoirat-ryhmässä, jonne laitan siitä hauskoja kuvia. Yksi kuva keräsi oikein erityisen paljon huomiota ja sai peräti yli 500 tykkäystä! Kuva päätyi Internettiin hetken mielijohteesta, enkä yhtään odottanut sen keräävän sellaista suosion määrää. Myös kivoja kommentteja kertyi lähes 40 - koirahan on melkein julkkis! Vielä ei ole huomion määrä noussut huiskuhännälle villapipoon, mutta ylimääräisiä herkkuja kannattaa sen mielestä silti aina koittaa hiukan kerjätä. 

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Vaarniemen pikkuvaellus, osa 2

Kaunis Isla
Sieniä ja sammalta
Mikä siellä meni?
Perään!

Päiväreissumme jatkui Vaarniemen kalliolta läheiselle Sauhuvuorelle. Myös Sauhuvuorella tuli kesäisen ilman houkuttelemia retkeilijöitä vastaan. Vapaana jolkottava Isla ohitti kulkijat hienosti kättä seuraten, vaikka koiran olisikin tehnyt mieli mennä moikkaamaan. Huiskuhäntä rakastaa ihmisiä ja menee aina varauksetta silitettäväksi ja paijattavaksi uusien tuttavuuksien luokse. Tällä kertaa kuitenkin jatkoimme pysähtymättä moikkailemaan, mikä on hyvää harjoitusta koirallekin. 

Meillä on tapana usein myös leikittää koiraa metsässä. Isla rakastaa kaikenlaisia etsimisleikkejä, sekä namien että ihmisten etsintää. Menemme vuorotellen piiloon ja koiran luokse jäänyt antaa lopulta huiskuhännälle luvan sännätä etsintöihin. Sitten Isla saa palkan löytäessään piilossa olleen. Nenäänsä koira ei käytä nimeksikään, säntäilee vain ympäriinsä kunnes näkee, missä omistaja on. Nameja etsiessä nuuskutus on kova, mutta usein koira silti tassuttelee herkun yli muutaman kerran ennen kuin äkkää sen hahah!


Nami nami mustikoita

Kuten viime postauksessa mainitsin, Islasta on kehittynyt erinomainen marjastaja. Taidon koira on oppinut schipperketädiltään. Marjastamaan pysähtynyt koira on huvittava näky ja maiskunta kovaäänistä. Marjapuskien hidastuksesta huolimatta saavuimme Sauhuvuorelle aikataulussa ja pidimme siellä pidemmän tauon teetä juoden ja pehmeällä mättäällä istuen. Koira nukkui tauon aikana päiväunetkin. Kilotmetrejä reissulta ei kertynyt kuin vajaa kymmenen, mutta nousut ja laskut ja kaikenlaiset kallioille kiipeilemiset tuntuivat silti itse kunkin jaloissa.

Kotiinpäin suunnatessa koirankin askel alkoi painaa ja löntysti hiljaa perässä. Portaat se jaksoi kuitenkin juosta ylös, kun sana "ruoka" mainittiin. Nappulat kulhosta tyhjennettyään Isla nukkuikin tyytyväisenä koko loppuillan. 

Kaikin puolin hauska reissu takana!


Syksyn värejä
Taukopäiväunilla
Näyttävä kanto

lauantai 19. syyskuuta 2015

Vaarniemen pikkuvaellus, osa 1

Rauvolanlahden pitkospuilla 


Teimme koiran kanssa päiväretken Vaarniemeen, tällä kertaa eväiden ja oikein ajan kanssa. Aloitimme reissumme Rauvolanlahden vastikään uusituilta pitkospuilta. Nyt kelpasi pitkoksilla kulkea, kun niitä oli korotettu eikä maihari uponnut veteen kertaakaan! Koirakin kulki nätisti valmista reittiä pitkin, taisi hienohelma haluta pitää hänkin tassunsa kuivana. Päivä oli ihanan kesäinen ja reissulta tuli räpsittyä kameran kanssa useampikin onnistunut otos Islasta. Kuvia tuli itse asiassa niin paljon, että yhteen postaukseen tungettuna ne aiheuttaisivat kuvaähkyn, joten päätin jakaa reissumme kahteen postaukseen. Tässäpä siis ensimmäisen osan kuvakirjoa ja tarinaa.


Kaatuneelle tukille piti saada kiivetä ja hauskaa se olikin!

Kaunista metsänpohjaa

Vehreät maisemat

Pidimme Islaa hihnassa luonnonsuojelualueen ajan ja päästimme koiran vapaaksi vasta Vaarniemen kallion ohitettuamme. Liikkeellä oli yllättävän paljon muitakin retkeilijöitä ja koiria. Mutta toisaalta päivä olikin niin upea, että se oikein houkutteli ulkoilemaan. Pidimme reissun aikana kaksi taukoa, ensimmäisen Vaarniemen kalliolla ja myöhemmin toisen Sauhuvuoren kalliolla. Ensimmäisen tauon aikana söimme pikaisesti eväitä, sillä Vaarniemen kallio oli ruuhkainen - siellä oli lisäksemme neljä muutakin retkikuntaa! 

Kolmella viidestä reissujoukosta oli koira mukana ja haukkuterveisiä läheteltiinkin puolin jos toisin. Kyllä oli siinä meidän huiskuhännällä ihmettelemistä, kun oltiin metsässä, missä oli koirakamuja, ja silti piti olla hihnassa nätisti paikallaan. Tavallisesti kun metsässä saa kirmata ihan vapaana muiden koirien kanssa. Muutaman poskihaukun säestyksellä meidänkin koira lopulta tyytyi rauhoittumaan eväiden syöntiin. Koiran eväät koostuivat herkkutikusta ja vedestä, jota huiskuhäntä lipitti pitkään.


Tulkaa jo!
Metsän varjossa
Kauniit kanervat
Kanervien keskellä

Vaarniemen kallion ohitettuamme saatoimme tosiaan laskea koiran irti. Isla kulkee tosi hienosti vapaana ollessa ja tulee aina kutsuttaessa luokse. Taisi koiralle jäädä vielä evästauon jälkeen nälkä kaihertamaan vatsaa, sillä huiskuhäntä marjasti hyvin ahkerasti. Mustikkamättäitä ei ohitettu kiireellä, vaan niiden kohdalla pysähdyttiin kieli pitkänä poimimaan marjoja. Hyvin on Iida-täti junioria opettanut hahahah!

Sauhuvuoren kalliosta ja siellä sattuneista seikkailuista lisää kuvien kera huomenna. Hauskaa viikonloppua kaikille karvakamuille!


Kanervien keskellä
Kanervia ja kalliota
Upean värinen kelo

tiistai 15. syyskuuta 2015

Painihetki parhaan koirakamun kanssa

Meillä on hauskaa!
Painitaan!

Metsässä touhuaminen kuuluu huiskuhäntämme mielipuuhiin, mutta vielä hauskempaa se on parhaan koirakamun seurassa! Kesällä karvakaksikon painileikit jäivät hieman vähemmälle molempien koirien mökkeillessä isäntäväkineen, mutta nyt arjen pyörähdettyä jälleen käyntiin ovat koirat päässeet painimaan viikoittain. Islan paras koirakamu on reipas mäykkymix, jonka kanssa koira on päässyt leikkimään ihan pienestä pennusta pitäen. 

Mäykkykamu toimi vuosi sitten hurjan kärsivällisen koiranmallin virassa meidän lapinkoirapennun pomppiessa sen selkään ja vetäessä sitä korvista. Nyt leikit ovat muuttuneet raisummiksi jahtaus- ja painileikeiksi, joista ei vauhtia ja ääntä puutu. Välillä tuntuu, että koko lähitienoo tietää, milloin meidän koiramme ovat metsässä leikkimässä, varsinkin jos Isla innostuu jahtaamaan karvakamuaan kimeällä paimenhaukulla juoksuaan säestäen. Mutta pääasia, että koirilla on hauskaa.

Hauskoja painihetkiä muillekin karvakorville!


Mikä siellä meni?
Kukkulan valtiaat
Pus pus!

Ihana keppi



maanantai 14. syyskuuta 2015

Päiväunien kuvakirjoa, osa 1


Kerran jos toisenkin sitä on saanut pysähtyä nauramaan huiskuhännän nukkumisasennoille, niin hupsuilta ja epäkäytännöllisiltä ne välillä näyttävät. Koira vääntäytyy kiemuroihin ja kippuroihin asentoihin, tassut ojennettuina kohti taivasta ja kaula mutkalla nukkuen täysin tyytyväisenä erittäin epämukavalta näyttävässä asennossaan. Mutta kaipa koiruus itse tietää, mikä on paras lepoasento.

Tässä viime viikon kuvasatoa koiran parhaista päiväunisasennoista. Lisää unikuvia luvassa jatkossa!

Nautinnollisia päiväunia kaikille karvakamuille!


Uni tulee vaikka selällään kippurassa

Tassut kohti taivasta
Sohvan vieressä on hyvä köllöttää
Kameran sulkijaääni herätti unijoogaajan
Vaikka näytänkin venyttelevän, niin oikeasti torkun



sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Koiran sanavarastoa

Minä tunnistan monta sanaa!


Luin kerran jostain, että koira oppii elämänsä aikana tunnistamaan keskimäärin 150 sanaa. Koirilla on siis käsittämättömän laaja sanavarasto! Meidänkin huiskuhäntä ymmärtää välillä yllättävän paljon puheesta. Mietin eilisiltana ääneen, että koiran kupin voisi jälleen tiskata ja siinä samassa Isla tepsutti vauhdilla paikalle ja istahti odottamaan herkkuja. Koira tunnistaa kyllä mainiosti kupin kilahduksen ja yhdistää sen ehdoitta ruokaan, mutta tällä kertaa en ollut ehtinyt koskea kuppiin, joten koiran oli täytynyt kuulla ja tunnistaa sanat "kuppi" tai "koira", todennäköisesti molemmat.

Innostuinkin listaamaan ylös Islan tuntemat sanat, jotka se ymmärtää tavallisestakin puheesta (minulla on paha tapa lepertää koiralle, jonka myötä se on oppinut yhdistämään lepertelyn itseensä ja rapsutuksiin). Tässä siis Islan sanavarastoa teemoittain lajiteltuna:

"nälkä"
"ruokaa"
"syömään"
"kuppi"
"keittiöön"

"mennään" (Islan lempisana!)
"valjaat"
"ulos"
"pihalle"
"metsään"
"keppi"

"eteen"
"tuut tuut" (vahingossa opetettu väistämiskäskymme hahah!)
"tule"
"reippaasti"
"odota"
"yli" (suojateiden kohdalla)
"oikea" (halutessamme koiran kulkevan tien oikeaa reunaa)
"vasen" 

"istu"
"maahan"
"paikka"
"viereen"
"lähellä" (seuraamiskäsky)
"tassu"
"tanssi"
"läpy"
"vilkuta"
"tähän" (koira kiertää sivulta eteen)
"kieri"
"kierrä"
"hampaat" (kun niitä harjataan / katsotaan) 
"kiitos" (irroittaa esineestä)
"irti" (jättää esineen)

"rotta" (koiran pehmoleluista rakkain)
"kongi"
"bansku" (yksi kongeista)
"nalle"

"hienosti"
"hyvä"
"hieno tyttö"
"vaude"

Jollen nyt ihan kamalan väärin laskenut, niin tämän listauksen mukaan huiskuhäntä tunnistaa jo 41 eri sanaa! Eri asia onkin sitten, miten hyvin niiden ohjeita aina noudatetaan hahah! Moni lapinkoiran omistaja varmasti tuntee sanonnan "Suomenlapinkoira on niin viisas, että se osaa tekeytyä tyhmäksi". Minä ainakin olen todennut tämän sanonnan olevan täyttä totta. Islankin kuonolla keikkuu ajoin sellainen en-ymmärrä-yhtään-mitä-sanot-virne, vaikka kyseessä olisi se ihka ensimmäisenä opittu ja yksinkertaisin istu-käsky. Mutta pehmeä jääräpäisyys onkin osa lapinkoirien viehättävyyttä. 

Puheliasta viikkoa!


"Metsään" kuuluu lempisanoihini

Mikä siellä menee?

lauantai 12. syyskuuta 2015

Karvanlähtöä ja koiranilmoja

Mahtava lenkki takana!

Huiskuhännän karvanlähtö alkoi juhannuksen tienoilla ja jatkuu edelleen. Hitaasti, mutta varmasti koira vaihtaa kesäkarvaan, jos vaikka marraskuussa sitten tulisi valmista. Nyt on vuorossa massuvillojen pudotus, mitä on mukavasti edesauttanut talouden uusi karhea matto, joka toimii ikään kuin suurena sukana koiran sen päällä maatessa. Ruskeana ostettu matto on muuttunut täysin harmaaksi hahah!

Koiralta irtoaa pohjavillatuppoja erityisesti aina kastumisen jälkeen. Paljon ollaan turkkia harjailtu, ja löytyipä sille irtokarvalle käyttöäkin - keräsimme Islan pohjavillaa ystävällemme, joka opiskelee muinaistekniikkaa, ja hän kehräsi pohjavillan langaksi! Harmaasta pohjavillasta tulee yhdessä lampaanvillan kanssa kuulemma hyvä huivi. Ja varmasti lämmin!

Hauskaa viikonloppua!


Sadesää

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Vauhtia ja mustikanvarpuja

Metsään!
Kalliolla
Kaunis syysmetsä
Tule jo!

Tässä hieman eilisen metsälenkin tunnelmia kuvina. Koirassa riitti vauhtia ja mustikanvarvut vain kahisivat kun huiskuhäntä painoi menemään!


Täältä tullaan!
Kaunista metsänpohjaa
Omnomnom
Värikästä sammalta