 |
| En se minä ollut |
Paluu kaupunkiin ja sopeutuminen arkeen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Islalla alkoi juoksut viikko takaperin ja nyt on sitten seuraavien viikkojen ohjelmassa paljon pitkiä hihnalenkkejä ja telmimistä aidatulla takapihalla leikatun koirakaverin kanssa. Onneksi koiralta löytyy kavereita, joiden kanssa päästä purkamaan kunnolla energiaa! Karvanlähtö jatkuu myös edelleen, kesäkarva valmistunee siinä lokakuun tienoilla, jolloin on sitten hyvä alkaa jälleen kasvattamaan talvikarvaa takaisin hahah! Muuten näyttäisi karva vaihtuneen, mutta koiran hartioissa on yhä suuret tupot pohjavillaa tiukasti aloillaan - tyylitietoisella koirallamme on olkatoppaukset 80-luvun tyyliin! Niin on pieni ja ruipelo koira löytynyt kaiken talvikarvan alta, että vieläkin ihmetyttää.
Turkkia on harjattu muutaman kerran myös lenkkien yhteydessä, kun irtokarvan voi jättää lintujen iloksi metsään. Isla kuitenkin kerää usein pohjavillan tilalle muita tuliaisia metsästä, nimittäin näitä vihreitä, koukkupäisiä siemeniä (tarttuvat erityisen kivasti koiran häntään). Niitä sitten nypitään yksitellen loppuilta irti koiran järsiessä puruluuta. Mutta koirasta varmaankin onnistuneen lenkin tunnistaakin juuri siitä, että turkkiin on tarttunut tavaraa - silloin tietää käyneensä metsässä ja päässeensä nuuskimaan jänniä hajuja!
 |
| Häntä täynnä siemeniä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti