maanantai 31. elokuuta 2015

Tunturiviitta testauksessa

Hyvin kestää!




Isla pääsi testaamaan isännän uutta tunturiviittaa! Hyvin kesti viitta päällä kellivän ja tassuttelevan lapinkoiran. Muutaman kerran on koiruli päässyt lyhyille päivävaelluksille mukaan ja tarkoitus olisi tulevaisuudessa vähän pidempiäkin reissuja koiran kanssa tehdä. Teltassa nukkuminen on Islasta ihan huippua - kuinkas muuten kun saa ulkona olla! Myös omien eväiden kantamista koira on päässyt ihka oman reppunsa kanssa testailemaan ohikulkijoiden iloksi ja ihmetykseksi ja hyvin sujui sekin. Päiväreissujen huippuhetkiä ovat kuitenkin tainneet olla aina makkaranpaisto ja metsässä vapaana kirmaaminen. Toivottavasti hyvät kelit jatkuvat ja pääsisimme taas pian metsäretkelle!

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Laiskottelua

Lenkillekö muka pitäisi lähteä?
En jaksa, minua laiskottaa! :)


Huiskuhännän viikonloppu kului pitkien hitaiden aamujen, verkkaiden lenkkien ja kyläilyn merkeissä. Monessakohan muussa taloudessa isäntäväki menee herättämään koiran eikä toisin päin? Islalla on melko vakaa unirytmi, iltaisin koira menee nukkumaan puoli yhdeksän aikoihin ja aamulla alkaa venytellä ja heräillä kymmenen aikaan, jos kukaan ei sitä ennen ole tullut paijaamaan ja herättämään lenkille. Päivisin onkin sitten niin paljon menoa ja ohjelmaa, ettei päikkäreille aina jää aikaa! Tosin nyt isäntäväen opiskelujen taas jatkuessa koira on pitänyt vahtia talossa maksimissaan kuutisen tuntia kerrallaan itsekseen, ja oletamme sen nukkuvan ainakin osan aikaa. Ainakin pariin otteeseen kotiin tullessa musta kuono ei aina ole ehtinyt pilkistämään innokkaana välieteisen oven välistä sitä avattaessa, vaan koira on löytynyt eteisen patjalta haukottelemasta ja venyttelemästä turkki pörrössä ja unihiekat silmissä.

Isla onkin saanut nyt yksin ollessaan viettää aikaansa lähes koko taloudessa toisen lapsiportin väistyessä varastoon. Aluksi keräsin kaikki arvoesineet, eli ikkunalaudan Iittalan lasilyhdyt,  turvaan koiran ulottuvilta, mutta viikon hienon yksinolon jälkeen saivat lyhdytkin jäädä paikoilleen. Kyllä nyt voi emäntä koirasta olla ylpeä! Pentuajan tihutyöt, eli sohvankulman järsiminen ja mattojen maistelu, ovat viimein painuneet unholaan. On se jo iso tyttö, kun niin nätisti on yksikseen. Ja varmaan se kinkkusuikaleella täytetty kongikin vaikuttaa asiaan.

Aurinkoista viikkoa muillekin huiskuhännille!

lauantai 22. elokuuta 2015

Sammakon perässä

Siellä se menee!
 
 
Mökkiviikonlopun aikana koira ehti jahdata sammakoitakin. Huiskuhäntä oli veikeä näky loikkiessaan heinikossa sammakon perässä yhtä komeasti kuin itse jahdattavakin! Konna pääsi tällä kertaa karkuun, mikä on ihan hyvä.
 
Kuvasta näkyy hyvin myös Islan turkkitilanne: hartioilla on yhä pohjavillatoppaus ja päässä pohjavillapipo. Muuten turkki alkaa olla elonkuun kunniaksi jo kesäkunnossa. Eturaajojen ja lonkkien pohjavillaton peitinkarva on ihanan sileää ja pehmeää kuin kanilla konsanaan!

perjantai 21. elokuuta 2015

Marjakoira

Maistiaisia kiitos!

Karviaismarjoja
 
 
Ehdittiinpä sitä viikonloppuna rapujuhlien ohessa hieman marjastaakin, tällä kertaa tosin ihan vain pihapensaista karviaismarjoja poimien. Koirat olivat tietenkin menossa mukana ja erittäin innokkaita toimimaan koemaistajina ja antamaan oman arvionsa marjojen kypsyysasteesta - mikä olisi luonnollisesti vaatinut useamman suullisen maistiaisia. Muutaman herkkupalan koirat saivatkin. Onneksi kuitenkin ymmärtävät olla ominpäin marjastamasta pensaista, muuten ei isäntäväelle jäisi lainkaan pakkasentäytettä hahah!
 
 
Mökkimaisemaa


torstai 20. elokuuta 2015

Rapujuhlat


Minullekin voisi maistua
Komea kattaus

 
Koiratkin pääsivät osallistumaan viikonlopun rapujuhliin ja nauttimaan omia herkkuluitaan muiden seurassa. Huiskuhännät eivät kauaa jaksaneet seurata rapujen syömistä, sen verran oudolta sapuskalta merenelävät varmaan tuoksuivat. Rapujen jämät kyllä roska-astiassa kiinnostivat, mutta tiukan "ei":n myötä nekin jätettiin rauhaan. Paahtoleipäkin olisi koirille kelvannut, ainakin tiukan tuijotuksen ja pienen päänkallistuksen perusteella, mutta tällä kertaa koirat saivat tyytyä omiin herkkuihinsa.
 
Rapujuhlat olivat kaikin puolin onnistuneet  ja ilta oli mukava!


tiistai 18. elokuuta 2015

Paluu mökille

Mökillä jälleen!

Pihalla on mukavaa
 
Teimme viikonloppureissun mökille nauttimaan auringonpaisteesta ja juhlistamaan loppukesää rapujuhlien merkeissä. Kolme viikkoa hihnassa kulkenut koira oli ratketa onnesta päästessään juoksemaan mökin pihalle. Ilohepuli kesti hyvän aikaa ja sitä oli hauska seurata - koira juoksi milloin kenenkin perässä ympäri pihaa, laukkasi kuin tuli huiskuhäntänsä alla! Pelkäsi varmaan joutuvansa takaisin hihnaan ja päätti ottaa ilon irti vapaudestaan hahah! Hihna kuitenkin jouti naulakkoon roikkumaan ja koira sai tassutella mökin pihalla vapaana kuten ennenkin.
 
Isla myös katsasti kaikki Iida-schipperken lelut ja herkut lävitse. Jokaista pehmoa oli hetki riepoteltava ja luuta maistettava... yksi oli niin hyvää, että se syötiin kokonaan! Schipperkerouvaa harmitti junnun toilailut niin, että se vetäytyi vintin portaille omaan rauhaansa - ja jäi ressukka sinne jumiin! Siellä ylimmällä portaalla Iida sitten vinkui apua (ja ehkä hivenen huomiota) kunnes isäntäväki tuli pelastamaan.
 
Jumissa liukkaalla portaalla
 
Vauhtia on siis riittänyt mökin pihamaalla jälleen!

maanantai 17. elokuuta 2015

Metsälenkillä

Kuono kohti nameja, korvat ihan muualla
Minne se rapistelija meni?

Hellesäällä on ollut mukava ulkoilla lähimetsän varjossa, jossa on hieman vilpoisempaa. Metsässä riittää myös enemmän nuuskittavaa koiralle, ehkä välillä jopa liiaksikin. Isla kun on tottunut metsässä jolkottamaan vapaana, mutta kesän juoksujen takia koiran täytyy vielä tyytyä kulkemaan hihnassa. Koiruli ei sitä kuitenkaan innostuksissaan aina muista ja silloin emännän on vain roikuttava ja hölkättävä mukana tuoksujen viedessä koiraa. 

Tehtiinpä koiran kanssa yksi oikein onnistunut ohituskin! Vastaan tuli isompi koira, joka meidät nähdessään alkoi ikävästi räyhätä hihnan päässä. Pelkäsin Islan vastaavan haukkumiseen, mutta huiskuhäntä tepsuttikin ohi ihan rauhassa vetämättä ja hiljaa. Kyllä sai siinä emäntä olla ylpeä! Koira sai oikein kunnon kehut ja namit tämän onnistumisen jälkeen.


Nuusk nuusk!
Metsämaisemaa

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Rentoilua

Suihkulähteellä

Loppuviikko kului rentoilun merkeissä. Aurinkoisesta säästä nautittiin niin koiran "mummilassa" kuin kotonakin. Mitään kummempia ei oikeastaan tullut puuhailtua, ulkoiltiin ja paistateltiin auringon lämmössä parvekkeella. Mukava päivä kaikin puolin. Koiran päivän kohokohta taisi olla lenkin lisäksi mummilassa saatu possunkorva hahah! 

Parvekkeella rentoillessa koira nukkui päiväunia ja vahti lautojen raoista naapurikoirien menoa. Naapuruston koiruuksilla olikin paljon asiaa ja Islakin vastasi haukuntaan kerran kaksi omalla terävällä "wuffff!"-haukahduksellaan. Pihapiirissä kiersi oikea hämyhaukkurinki iltapäivällä.

Aurinkoista viikonloppua muillekin karvakuonoille!


Päiväunilla


perjantai 14. elokuuta 2015

Kesän ensimmäiset kuratassut

Kuratassujen jälkiä

Mitä syntyy, kun yhdistää höperön emännän ja nopealiikkeisen koiran? No sotkua tietenkin. Mutta sellaista se on elämä koirataloudessa. Tämän kertainen kuratassuepisodi lähinnä nauratti. Isla on saanut hellesäällä kulkea parvekkeelle ja sisälle mielensä mukaan, enkä ollut huomannut sadekuuron kastelleen parvekkeen. Koira mennä töpsötti tapansa mukaan, ja kului hyvän aikaa ennen kuin huomasin kuraiset tassunjäljet matolla ja lattialla ja parvekkeella. Tilanne oli niin koominen, että se piti ikuistaa hetki hetkeltä kameralle. 


Perusteellinen kuratassukierros myös parvekkeella
Minä tässä vain nautin raikkaasta ilmasta 
Oi kiva! Toit minulle jotakin! Mikäs tämä on?

Miksi sinä pyyhettä minulle tuot? 
En se minä ollut. Se oli kani!






torstai 13. elokuuta 2015

Jäänsininen silmä



Huiskuhännän sininen silmä on tänäkin kesänä herättänyt paljon ihastusta ja ihmettelyä. Ei ole mitenkään harvinaista, että lenkillä ollessamme monet ohikulkijat osoittavat koiraa ja supisevat "Näittekö tuon koiran silmät?" tai pysähtyvät juttusille. Islalle on jopa kahdesti tarjottu kioskilla rapsutuksien lisäksi makkaraakin, mistä koira on ollut enemmän kuin mielissään. Eräs lapsi kysyi kerran, onko meidän koiralla lasisilmä, kun se oli niin hassun värinen hahah! Monet pohtivatkin, onko sininen silmä sokea. Ei ainakaan meidän tietääksemme, tosin koiran näköä ei ole vielä testattu. Mutta ei koira seiniä päin jolkota tai muutenkaan osoita huonon näön merkkejä, niin oletamme sen näkevän ihan normaalisti. Silmä oli aluksi tummansininen pennun ollessa vielä vasta viikkojen ikäinen ja sittemmin se on pikkuhiljaa vaalentunut taivaansinisestä jäänsiniseksi.

Pentua valitessamme sininen silmä toki kiinnitti huomiomme, mutta ihastuimme koiramme reippaaseen luonteeseen - se oli aina ensimmäisenä järsimässä housujemme lahkeita ja nuolemassa sormia. Sellainen iloinen touhottajapentu, jollaista etsimme. Nimen valintaan silmän väri kuitenkin vaikutti. Kyselimme kavereiltamme erilaisia nimiehdotuksia ja kerroimme harkitsevamme pentueen sinisilmäistä pentua. Silloin yksi työkaverini ehdotti, että miten olisi jokin väännös jäätä tarkoittavasta sanasta "is", esimerkiksi Isla. Tykästyimme nimeen heti! Se oli tarpeeksi lyhyt ja selkeä koiralle opittavaksi ja kuvasi sitä kivasti. 

Itse olemme niin tottuneet siniseen silmään, ettemme pidä sitä enää mitenkään outona. Mutta kun koiran koppaa syliin ja kantaa peilin eteen, niin näyttäähän se peilikuva vieraalta ja hassulta "väärän silmän" ollessa sininen. Kaunis koira yhtä kaikki!

Asustaako muidenkin talouksissa sinisilmäisiä lapinkoiria? :)

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Hellettä ja hijaiseloa

Huh hellettä!

Kesä ja lämpl ovat saapuneet vihdoin Suomeenkin, mutta lapinkoiralle +23C hellettä on jo hieman liikaa. Päivän pitkä lenkki on jaetu osiin ja suoritetaan verkkaan varjossa tassutellen ja useasti pysähdellen pensaita nuuskimaan. Jo viidentoista minuutin kuluttua huiskuhäntä läähättää kieli pitkänä ja askel hidastuu entisestään kuin vihjaten, että koira olisi jo valmis palaamaan ilmastoituihin sisätiloihin. Puolituntia kerrallaan sinniteltiin ulkona ja kyllä oli aika kotivetoinen koira - siinä se askelkin sitten reipastui kun huomattiin, että suunnataan kotia kohti! 


Meno päällä kotimatkalla

Hetkellinen hiljaiselo blogin puolella johtuu emännän reissaamisesta, mutta koira on sinä aikana seikkaillut isännän mukana ja päässyt niin marjametsälle kuin telttailemaankin. Hienosti on kuulemma Iida-schipperke opettanut, kuinka marjat syödään suoraan pensaista - ja ämpäristä, mikäli höperö isäntäväki sen kuonojen ulottuville unohtaa.

Hihnalenkit jatkuvat vielä ainakin parisen viikkoa, sitten aletaan harkita paluuta koirapuistoiluun. Rally-tokoa on tarkoitus jatkaa syksyn tullen ja onpa meillä tiedossa lonkka- ja nivelkuvauksetkin sitä ennen.

Aurinkoista loppuviikkoa!


Lenkkimaisemaa

maanantai 3. elokuuta 2015

Somekoira

Somekoira
Blogi

Koiran blogi on ollut pystyssä nyt puolisentoista kuukautta. Kävijöitä koiran sivulla on enemmän kuin emäntä osasi arvatakaan, keskimäärin muutamankymmentä päivässä! Kiitos kaikille ahkerille lukijoillemme! Blogin pitäminen on ollut hurjan hauskaa! Paljon on tullut näpsittyä kuvia koirasta ja suunnitelmissa olisi koota kuvista jonkin näköinen albumi, jotta kuvat säilyisivät muuallakin kuin bittiavaruudessa katseltavina. 

Blogin lisäksi Islan seikkailuja voi seurata myös koiran Instagram-tilillä, joka sekin on lyhyessä ajassa kerännyt mukavasti seuraajia. Leikkimielellä perustettu tili on lopulta ollut hyvin aktiivisessa käytössä ja Instagrammin kautta on ollut hauska päästä seuraamaan myös muiden somettavien lapinkoirien ja muiden koirakavereiden arkea. Kiitokset myös tämän kanavan seuraajille!

Hauskinta bloggauksen ja Instagrammin käytön lomassa on ollut huomata, että somettamisen makuun on päässyt moni muukin karvakorva eikä koiran aktiivinen Internet-elämä olekaan niin hupsun epätavallista kuin aluksi luulin. Blogin kirjoittelua ennen säännöllisessä käytössä on ollut lähinnä naamakirjan tarjoamat koirakaveriryhmät ja ryhmä oman asuinalueen lapinkoirien tapaamisille. Niiden kautta on hyvin näppärästi saanut sovittua koiralle leikkitreffejä ja päässyt tapaamaan muita samalle rodulle sydämensä menettäneitä koiraharrastajia. Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös Facebookin koiraryhmien monipuoliseen tarjontaan! En olisi koiraa hankkiessa uskonut, kuinka paljon sosiaalisesta mediasta tulisi olemaan hyötyä pentua sosiaalistaessa ja koiralle painikavereita metsästäessä. 

Huiskuhännän sometus jatkuu siis iloisissa ja kiitollisissa tunnelmissa!


Instagram


Muistoja kesän varrelta
Muistoja kesän varrelta


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Mistä tunnistaa mahtavan lenkin?

En se minä ollut

Paluu kaupunkiin  ja sopeutuminen arkeen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Islalla alkoi juoksut viikko takaperin ja nyt on sitten seuraavien viikkojen ohjelmassa paljon pitkiä hihnalenkkejä ja telmimistä aidatulla takapihalla leikatun koirakaverin kanssa. Onneksi koiralta löytyy kavereita, joiden kanssa päästä purkamaan kunnolla energiaa! Karvanlähtö jatkuu myös edelleen, kesäkarva valmistunee siinä lokakuun tienoilla, jolloin on sitten hyvä alkaa jälleen kasvattamaan talvikarvaa takaisin hahah! Muuten näyttäisi karva vaihtuneen, mutta koiran hartioissa on yhä suuret tupot pohjavillaa tiukasti aloillaan - tyylitietoisella koirallamme on olkatoppaukset 80-luvun tyyliin! Niin on pieni ja ruipelo koira löytynyt kaiken talvikarvan alta, että vieläkin ihmetyttää.

Turkkia on harjattu muutaman kerran myös lenkkien yhteydessä, kun irtokarvan voi jättää lintujen iloksi metsään. Isla kuitenkin kerää usein pohjavillan tilalle muita tuliaisia metsästä, nimittäin näitä vihreitä, koukkupäisiä siemeniä (tarttuvat erityisen kivasti koiran häntään). Niitä sitten nypitään yksitellen loppuilta irti koiran järsiessä puruluuta. Mutta koirasta varmaankin onnistuneen lenkin tunnistaakin juuri siitä, että turkkiin on tarttunut tavaraa - silloin tietää käyneensä metsässä ja päässeensä nuuskimaan jänniä hajuja!


Häntä täynnä siemeniä

lauantai 1. elokuuta 2015

Vuosi yhteisiä seikkailuja takana

Tämmöinen pallero liittyi perheeseen vuosi sitten
Kastelukannun kimpussa

Ajatella, että pari päivää sitten tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun meidän huiskuhäntämme liittyi perheeseen. Mihin tämä aika on mennyt? Vastahan me koiran haimme ja opettelimme pannan pukemista ja sisäsiisteyttä. Ja siitä huolimatta ihmettelen, että tuommoinenko pikku pallero se koira tosiaan oli? Ja vielä luppakorvainen melkein jouluun asti? Myös koiran kasvojen väritys on muuttunut ja esimerkiksi otsan valkoinen piirto hävinnyt melkein kokonaan!

En varmaan ikinä unohda sitä päivää, kun koira haettiin. Muistan, kuinka uninen pentu tallusti kasvattajan olohuoneesta eteiseen ihmettelemään tulijoita - voi miten se oli taas kahden viikon aikana kasvanut! - ja nukahti sitten vähän ajan päästä kuono tulevan isännän varpailla leväten meidän muiden käydessä paperiasioita lävitse. Tai miten pieni, pehmeä ja pörröinen, maailman suloisin otus, pentu oli maatessaan sylissä automatkalla kotiin.

Päivääkään ei ole kulunut, etteikö koira olisi tuonut hymyä huulille ja saanut tempauksillaan nauramaan. Paljon kaikkea hauskaa ollaan koiran kanssa tehty ja koettu, monet metsävaellukset kuljettu, harrastuslajit valittu, koirakavereita tavattu, kissoja jahdattu, kania paijattu, sohvan kulma syöty, pehmoleluja retuutettu, juustonpaloja kerjätty, Iida-schipperkeä leikkimielellä kiusattu, uimaan opeteltu, mökkeilty ja grillattu. Kuluneen vuoden voi sanoa olleen myös yksi emännän parhaista, niin paljon iloa ja valoa koira on perheeseen tuonut!

Nyt vain sitten kuono kohti uusia seikkailuja!

Luppakorva lapinkoira

Kiitos vielä kerran myös kasvattajalle maailman hienoimmasta pentueesta ja tuesta kuluneen vuoden aikana!