 |
| Kiinni jäi karkuri! |
Isla lähti luvatta elämänsä toiselle karkuretkelle. Tämäkään reissu ei onneksi ollut pitkä ja päättyi hyvin, mutta aiheutti silti koiran emännälle ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Käveltiin mökkitietä pitkin vettä hakemaan naapurista koiran nauttiessa suurta luottamusta ja tassuttaessa vapaana meidän rinnalla. Yhtäkkiä koira pysähtyi korvat pystyssä ja tarkkaavainen katse nauliutuneena vitikkoon - jonne se jälleen rynni omin luvin!
Koira paineli ties minkä kotitontun perään kimeän paimenhaukun kera eikä kutsuista huolimatta tullut takaisin. Äänen vain loitotessa alkoi huoli painaa mieltä. Koiran isäntä onneksi juoksi huiskuhännän kiinni ja talutti karkurin valjaista takaisin hihnan päähän. Koira oli kuulemma ehtinyt jo kadottaa paimennettavansa ja juoksenteli pitkin metsää tyhjää haukkuen eikä edes huomannut toisen juoksevan kintereillä. Karkuretki kesti onneksi vain muutaman minuutin.
Tästä eteenpäin koira ulkoileekin sitten vain hihnassa, ettemme enää enempää järkytä lähimetsän eläimistöä.
Koira paineli ties minkä kotitontun perään kimeän paimenhaukun kera eikä kutsuista huolimatta tullut takaisin. Äänen vain loitotessa alkoi huoli painaa mieltä. Koiran isäntä onneksi juoksi huiskuhännän kiinni ja talutti karkurin valjaista takaisin hihnan päähän. Koira oli kuulemma ehtinyt jo kadottaa paimennettavansa ja juoksenteli pitkin metsää tyhjää haukkuen eikä edes huomannut toisen juoksevan kintereillä. Karkuretki kesti onneksi vain muutaman minuutin.
Tästä eteenpäin koira ulkoileekin sitten vain hihnassa, ettemme enää enempää järkytä lähimetsän eläimistöä.
 |
| Niin sievästi pönötän enkä yhtään kaurista jahdannut! |
 |
| Apilan kukkia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti