Saunakoirat

Pääsenkös minäkin mukaan?

Kauniit ketokukat

Mökkeilyn parhaita puolia on ehdottomasti aitoon puulämmitteiseen saunaan pääseminen. Myös koirat ovat keksineet saunomisen hyvät puolet, nimittäin pähkinätarjoilun ja pitkät rapsutukset. Saunamökissä on usein pähkinäkulho esillä saunojien - ja saunakoirien - iloksi ja terassilla vilvoittelevien kädet eksyvät usein seuraa pitävien koirien turkkiin rapsutuksia antamaan. Ei siis ihme, että koirat viihtyvät mukana saunomassa. Aivan lauteille asti eivät sentään tule, mutta Isla nuuski huolella puku- ja pesuhuoneet lävitse. Etsi varmaan pudonneita pähkinöitä, hahah!

Me vierailijat olemme majoittuneet saunamökkiin patjalle, ja tähän asti koira on hienosti pysynyt omalla paikallaan matolla patjan vieressä. Meidän taloudessa koira pääsee sängylle kutsuttaessa, muttei omin luvin saa pomppia petivaatteille. Nyt oli koira kuitenkin saunomisen ja pähkinöiden kerjuun jäljiltä niin väsynyt, että töpsötti unisena vastasijatulle patjalle ja jäi kerälle siihen. Islalla on kotona kaupungissa oma koiransänky ja taisi nyt mennä sekaisin, että kenen petiä siihen lattialle levitettiinkään. Minä siirsin unisen hiekkatassun omalle paikalleen, pudistin lakanat ja sain illan naurut koiran tallustaessa takaisin "pedilleen" nukkumaan. Ei oikein meinannut hölmistyneestä ilmeestä päätellen uskoa, ettei kyseessä nyt ollut koiranpeti, mutta siirtyi lopulta matolle. Täytyy varmaan ensi kerralla pakata reppanalle oma sänky mukaan!

Joko mennään saunomaan?

Kellahdus alas laiturilta

Totinen ilme ja märkä karvapeite

No nyt kävi koiralle nolosti! Isla-ressukka kellahti laiturilta jokeen kurkottaessaan liian innokkaasti ihmettelemään vedessä loiskivia kaloja. Humps vaan ja loiskis, ei siinä mitään ehtinyt tehdä kun koira jo oli vedessä. Hieman oli huiskuhäntä itsekin ihmeissään, että mites sinne nyt päädyttiinkään. Hienosti kuitenkin ui reippaasti rantaan ja sieltä kiipesi omin avuin joenpenkkaa ylös. Totisena tassutti takaisin laiturille istumaan... mutta enää ei kiinnostanut kalojen katselu!

Karkuteillä

Kiinni jäi karkuri!

Isla lähti luvatta elämänsä toiselle karkuretkelle. Tämäkään reissu ei onneksi ollut pitkä ja päättyi hyvin, mutta aiheutti silti koiran emännälle ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Käveltiin mökkitietä pitkin vettä hakemaan naapurista koiran nauttiessa suurta luottamusta ja tassuttaessa vapaana meidän rinnalla. Yhtäkkiä koira pysähtyi korvat pystyssä ja tarkkaavainen katse nauliutuneena vitikkoon - jonne se jälleen rynni omin luvin!

Koira paineli ties minkä kotitontun perään kimeän paimenhaukun kera eikä kutsuista huolimatta tullut takaisin. Äänen vain loitotessa alkoi huoli painaa mieltä. Koiran isäntä onneksi juoksi huiskuhännän kiinni ja talutti karkurin valjaista takaisin hihnan päähän. Koira oli kuulemma ehtinyt jo kadottaa paimennettavansa ja juoksenteli pitkin metsää tyhjää haukkuen eikä edes huomannut toisen juoksevan kintereillä. Karkuretki kesti onneksi vain muutaman minuutin.

Tästä eteenpäin koira ulkoileekin sitten vain hihnassa, ettemme enää enempää järkytä lähimetsän eläimistöä.

Niin sievästi pönötän enkä yhtään kaurista jahdannut!

Apilan kukkia

Sateen jälkeen

Ilta-auringon lämmössä

Lehmilaidun

Pilkahti se aurinko kaiken ukkosen lomassa myös mökkitiellä! Sateen jälkeen kelpaa ulkoiluttaa koiria raikkaassa ilmassa eikä usko heinäkuuhun ole vielä täysin mennyttä ajoittaisen auringonpaisteen ansiosta. Melko kylmä ja sateinen kesä on silti ollut, mutta lapinkoira kiittää! Meidän huiskuhäntä ei niin helteistä välitä, kun taas syksyn kurakelit ja talven pakkaset ovat parhautta. Joka tapauksessa koirat pääsivät nuuskimaan metsän ja lehmilaitumen tuoksuja sateen jälkeen. Innostuipa Isla ruohoakin laiduntamaan lehmien tapaan, hahah! Ja sitten hetken kuluttua yskäisi ruohot köhien pois. Taitaa pitäytyä lihansyöjänä.

Lenkillä kuljettiin hihnassa, mutta kyllä kuuntelivat koirat aivan eri innolla kun karkkipussi oli eksynyt taskuun mukaan. Koirat tepsuttivat häntä tötteröllä luokse aina kutsuttaessa, pussin reunan hieman rapistessa ja välillä vain muina pystykorvina nuolaisemaan sormia - josko sieltä ylimääräinen herkku vaikka putoaisi. Näkyipä viereisellä pellolla rusakonkin korvat pystyssä, mutta koiraneidit eivät jänöä nannapussin vahtimiseltaan huomanneet laisinkaan.

Rapisiko siellä nannapussi?

Laiduntamassa lehmien tapaan

Saiskos nameja, kiitos!

Ketunpoikien kintereillä

Tahdon mukaan leikkimään!

Puna-apiloita

 

 

Tällä iltalenkillä Isla ei jahdannut kauriita, mutta haistoi ketunpojat ja olisi niiden kanssa tahtonut päästä leikkimään. Koira puski eteenpäin kuin höyryjuna ja siinä sitä sitten mentiin hihna kireällä pensaiden läpi hajujen perässä. Huiskuhäntä ei kuitenkaan juossut korvat kuuroina riistan kuva silmissään, vaan vinkui ja itki kuin parhaan koirakaverinsa nähdessään, kärsimättömänä päästä leikkimään. Tiesimme sillä alueella sijaitsevan ketunpesän, sillä olimme mökin ikkunasta ketunpoikien jonkin matkan päässä nähneet leikkivän, mutta meille tuli silti yllätyksenä se, kuinka vahvasti koira hajuun reagoi ja kuinka suurella alueella ketunpojat liikkuivat ja tuoksuivat koiran nenään.

 

Jatkoimmekin sen alueen ohitse reippain askelin ja lopulta koirakin rauhoittui ketunpoikien hajujen hieman hälvetessä. Ihmeellistä mitä kaikkea se koira oikein vainuaa, itse tiesimme ketuista vain etäisten näköhavaintojen perusteella ja päättelimme koiran innosta loput. Onneksi oli koira hihnassa, ettei se päässyt säntäämään kettujen kanssa telmimään, vaikka yritys oli kova! Isla varmaan luuli pentukoiria haistavansa ja olisi tahtonut mukaan leikkimään. Kun ei Iida-schipperke oikein innostu raukan kanssa telmimään, niin täytyy sitten itse etsiä leikkiseuraa hahah!



Tuolla ne menee!

Saniaisia ilta-auringossa

Paimenessa

Iltalenkillä

Mökkimaisemaa

 

Nyt oli jännittävä iltalenkki koiralla ja isännällä! Isla sai kulkea vapaana tapansa mukaan, kun mökkitie on niin hiljainen, ettei siellä juuri autoja kulje. Lenkki sujui kuulemma rauhallisissa tunnelmissa, kunnes koira yhtäkkiä jähmettyi korvat pystyssä tuijottamaan vitikkoa - ja ryntäsi sinne! Harvemmin Isla elukoiden perään painelee, mutta kokemuksesta tiedämme, ettei silloin koiraa juuri kannata kutsua, kun ei se mitään innoltaan kuule. Ja lisäksi koiran pystyy paikantamaan muutenkin - Isla haukkui nytkin kimeää paimenhaukkuaan rymistellään toistaiseksi tuntemattoman saaliinsa perässä.

 

Kyllä siinä riitti isännällä ihmeteltävää, kun hetken päästä rytinä lähestyi jälleen ajotietä ja eteen loikkasi kaksi kaurista silmät lautasen kokoisina. Kauriit jatkoivat matkaa kiireellä ohitse, ja niiden kintereillä juoksi kiljuen kukas muukaan kuin Isla. Koira jäi kuitenkin hepuloimaan ja juoksemaan isännän jalkojen ympärille sen sijaan, että olisi jatkanut jahtia. Ihan kuin sanoakseen, "Näitsä näitsä näitsä, mitä mä sulle toin?", niin innoissaan se löydöksestään oli! Paimenvietti on näemmä koiralla kohdillaan. Onneksi osasi jättää kaurisparat rauhaan, kun oli ne ensin onnistuneesti isäntäväelle tuonut näytille.

 

Loppulenkki kuljettiinkin sitten kuulemma hihnassa, heh!

Näitsä mitä mä sulle paimensin?



Isompi parempi!

Nyt on kivaa!

Lehdet kutittaa kuononpäätä!



Koira osallistui alkuviikosta pihatöihin lakaisemalla pihamaata löytämällään "oksalla" tai oikeastaan pienellä puulla. Ties mistä sen oli kaivanut, mutta niin isoa purukeppiä näytti olevan ihana raahata pitkin pihanurmea, vaikka se hieman juoksua hankaloittikin. Oli hauska katsella koiran kömpelöä ravia ja hyppelyä kantamuksen kanssa. Paljon iloa purupuusta!

 

Puu oli niin hyvää pureksittavaa, että huiskuhäntä koetti ottaa sen mukaan iltalenkillekin. Tällä kertaa kantamus sai kuitenkin jäädä tontin reunalle odottamaan paluuta, jottei se koiralta rusakon tai vastaavan nähdessä unohtuisi ajotielle töyssyksi kuskeille. Mutta kyllä kulki koira pitkään rehvakkaasti rinta rottingilla, kun niin hyvän kaluttavan oli itselleen löytänyt!

 

Ovatko teidänkin koirat sitä mieltä purukeppien kanssa, että isompi parempi?





Tämä otetaan mukaan iltalenkille

Ai eikö sittenkään?



Sitten silppuan sen tässä!

Mökkiolympialaiset

Mitä pelataan ensin?



Niin kivaa!



Viikonloppuna mökillä järjestettiin leikkimielisesti mökkiolympialaiset. Lajeina oli muun muassa kroketti, mölkky, petanki ja viikinkimölkky. Pelailun ohessa myös grillailtiin ja nautittiin lämpimästä illasta. Koira oli tietenkin menossa mukana vaikkei virallisena pelaajana peleihin osallistunutkaan. Se ei kuitenkaan estänyt huiskuhäntää kipittämästä krokettipallojen perässä, kellahtamasta esteiden eteen niiden tukkeeksi huilimaan tai ryöstämästä petankin snadi-palloa ja juoksemasta se suussa iloisesti karkuun. Koiran toilailu otettiin huumorilla ja se toi hauskaa lisähaastetta peliin.

 

Pelailun ohessa koira pääsi nauttimaan grilliruuasta ja sai maistiaiseksi emännältä ylijääneitä lihanrääppeitä. Myös Iida-schipperkeä muistettiin herkkupaloilla.

 

 

Heittäkää vielä uudestaan!



Pallot lentelivät riukuaidankin taa



Tennispallon perässä

 

Isla jaksoi myös sinnikkäästi kantaa frisbeetään suussaan ja etsiä sopivia heittokäsiä leikkiin kanssaan. Aina sopivan tauon tullen koiralle heitettiinkin frisbeetä ja koiran illan lenkki tulikin sopivasti takapihalla juosten tehtyä. Lopulta koira oli niin väsynyt, että tyytyi seuraamaan viimeisiä lajeja sivusta käsin nurmella torkkuen.

 

Kaikin puolin hauska ilta oli!

 

 

Lisää grilliherkkuja, kiitos!

 

Frisbeenoutaja

Paras lelu ikinä!

Melkein meni kukkapenkkiin

Kiinni sain!

Tänä kesänä meidän koiran hittilelu on ehdottomasti muovinen frisbee! Huiskuhäntä on mahdottoman suloinen kanniskellessaan uutta aarrettaan ympäri pihaa ja retuuttaessaan sitä villisti aina saadessaan sen kiinni. Se jaksaisi jahdata sinistä muovilättyä vaikka kellon ympäri. Onneksi heittäjiä ja leikittäjiä riittää, ja koiraa onkin tullut juoksutettua oikein urakalla. Meno on ollut villiä ja tassujen alle on tallautunut ruohon lisäksi muutama istutuskin. Koira kokee kiertämisen turhaksi, kun läpikin kerran pääsee.

 

Frisbee on lentämisen lisäksi saanut osakseen pureksintaa, sillä koira on kunnon saalistajan tapaan myös retuuttanut ja järsinyt leluaan. Yllättävän kestävä se kuitenkin on ollut! Yhä harvempi lelu nimittäin selviää meidän koiramme leikeissä tunteja tai päiviä kauempaa. Mahtaakohan sellaisia lapinkoiran kestäviä leluja ollakaan? Erityisen hyvää vaihtuvuutta kokevat pehmolelut, jotka kuitenkin ovat koiran suosikkeja - niitä kanniskellaan ympäri taloa, kun taas kovat lelut saavat maata sijoillaan. Ikeasta ollaan ostettu jo varmaan yhteensä neljä tai viisi pehmorottaa, joilta koira katkaisee jo rutiininomaisesti heti ensimmäiseksi hännän pois. Sen jälkeen rotat kestävät mässytystä aikansa ja suru niiden puhkeamisesta ja poisottamisesta on aina suuri. Pöydälle nostettua, leikissä puhjennutta rottaa jäädään tuijottamaan ja vinkumaan ja sitä etsitään lattialta kunnes uusi pehmorotta saadaan tassujen väliin. Alunperin kasvattajan mukana saatu pehmorotta on selvästi jäänyt koiran mieleen!

 

Onko teidän koirillanne suosikkileluja?

Heitä vielä uudestaan!

Siellä se lentää

Koppi!

Ukkosen jyrinää!

Ukkonan ei paljoa koiran unta häirinnyt

Ihana ilta-aurinko

 

 

Edellispäivänä Isla pääsi ensi kertaa elämässään ihmettelemään ukkosen jyrinää. Tummat pilvet kerääntyivät taivaalle pitkin päivää, mutta rajuilma iski onneksi vasta myöhään illasta. Osa talon väestä oli jo nukkumassa, samoin koira yksin tuvassa, mutta ukkosen jytistessä mökin kohdalla päädyimme me yökyöpelit hakemaan koiran vinttiin meidän seuraamme. Huiskuhäntä ei ole ennen rajuilman jyrähtelyä ja välähdyksiä kokenut, joten päätimme varmuuden vuoksi hakea koiran yläkertaan, jottei se säikähtäisi yksin ollessaan. Turha taisi pelko kuitenkin olla, niin unenpöpperöinen koira oli, että tuskin huomasi muuttoa kerroksesta toiseen.

 

Myös Iida-schipperke oli vintillä nukkumassa eikä ensin oikein arvostanut juniorin pääsyä päiväpeitolle hänen paikalleen, mutta vanhempikin koira oli niin uninen, että hetken yninän jälkeen kellahti takaisin nukkumaan. Me muut seurasimme salamoiden välähtelyä ikkunasta ja kuuntelimme jyrinää yläpuolellamme koirien nukkuessa tyytyväisinä. Muutaman kerran Isla hätkähti hereille metelissä, mutta painui aina takaisin pehkuihin meidän muiden rupatellessa rauhallisesti vieressä.

 

Hienosti siis sujui koiran ensimmäinen rajuilma varsin rauhallisissa tunnelmissa!

 

Miten teidän haukkunne suhtautuvat ukkoseen?

 

Tumma taivas

Päivänkakkaroita



Vesileikkejä Uhlussa

Lippuhäntä

Vesi vain roiskuu!

Uhlu

 Viikonloppuna Isla pääsi opettelemaan uimista oikein tosissaan! Juhannuksena koira kokeili muutaman epävarman vedon verran uida kalastajien perään, mutta lauantaina mentiin jo häntä tötteröllä vesilelun perässä syvälle veteen. Aluksi huiskuhäntä kasteli vain varpaitaan, mutta uuden vesilelun houkuttelemana uskaltautui lopulta pulahtamaan kokonaan veteen. Ja voi sitä riemua! Lelua heiteltiin ja noudettiin yhteensä varmaan melkein puolisen tuntia, niin hauskaa sen kanssa leikkiminen koiran mielestä oli.

Oli uskomatonta, millainen rimppakinttu sieltä märän karvan alta paljastuikin! Koiran jalat olivat kuin ohuet oksat ja lantio kapea kuin ampiaisella - noinko pieni ja siro meidän lapukkamme tosiaan on? Tuuheassa karvassa koiran on tottunut näkemään pörheän pyöreänä, joten oli aika järkytys huomata huiskuhännän olevan todellinen ruikku kaiken villansa alla. 

Ravistelua

Rimppakinttu

 Isäntäväen uidessa koiralle turhan syvissä vesissä päivysti koira leirillä. Islaa hemmoteltiin kunnon lomaherkulla - nimittäin sääriluulla! Aarteestaan koira ei sitten hevin luopunutkaan, ja se kelpasi kaluttavaksi aina uimaleikkien välissä ihan hiekkaisena ja märkänäkin. Kyllä se kuitenkin ihan koiran ulkoherkuksi jää, sen verran verta ym. tatinaa luusta irtosi (ei mikään mattoystävällinen luu!).

Kaikin puolin hauska päivä takana! 

Joko muiden lapukat ovat päässeet uimaan?  

Vesilelu suussa takaisin rantaan

Virkaintoinen pihavahti

Pihavahti

Herkkurinkeli

Suihkulähteestä kelpaa juoda kun muiden silmä välttää

Tiistai-iltana meidän huiskuhäntä toimi virkaintoisena pihavahtina "mummulansa" takapihalla. Läheisen lenkkipolun iltakävelijöiden liikkeet ilmoitettiin tarkasti kevyin poskihaukuin ja koirakoita vahdittiin oikein seisaaltaan korvat pystyssä! Koira toimi virassaan niin tomerana, että lintujenkin liikkeitä seurattiin silmä kovana, mutta kuitenkin ääneti. Hyvin on koira ottanut tämänkin pihan reviirikseen haha!

 

Lämpimän ilman ohella koira pääsi nauttimaan myös pururinkelistä, joka ei tosin aluksi kelvannut, mutta jonka uudelleen löytäessään koira ilahtui niin, että juoksi pihaa ympäri herkku suussaan. Kunnon herkkuhepulit siis! Meillä nämä nahkarinkelit ovat osoittautuneet oikein hyviksi koiranherkuiksi, sillä ne kestävät välillä useammankin tunnin. Monet eri pitkän ajan järsittäviksi tarkoitetut herkut kun hotkaistaan meidän taloudessa alle tunnissa. Kuten aiemmin mainitsemani erääseen kongiin kuuluva "ikinanna" heh. Herkun nostattama jano hillittiinkin sitten juomalla puolisalaa suihkulähteestä - ensin Isla tassuttelee muina lapinkoirina suihkulähteen ympärillä ja sitten vähin äänin kumartuu lipittämään vettä ja sipsuttaa vauhdilla tiehensä! Herkkurinkelin onnistuneen kaluamisen jälkeen koira nukkuikin päiväunia. Täytyy koiran kerätä voimia lähestyvää mökkeilyä varten!



Pihakukkien loistoa

Väsy iski