 |
| Aamupakkasessa |
 |
| Aamu-usvaa |
 |
| Kaunis Haukkajärvi |
Ihan ensimmäiseksi täytyy hehkuttaa, että oli kyllä hieno reissu! Isla oli ihan onnessaan saadessaan juosta vapaana koko matkan ajan ja ihmeesti virtaa koirassa riittikin. Paljon tuli nähtyä ja tehtyä ja sitäkin enemmän kuvia otettua. Tämä reissu jaetaankin useampaan postaukseen, jotta mahdollisimman moni onnistuneista otoksista pääsee näytille myös blogin puolelle.
Reissuun lähdettiin alkuviikosta. Pakkailut olimme suorittaneet etukäteen ja auto startattiin heti kouluista kotiin päästyä, koira ei siis erityisen pitkää lenkkiä ennen ajomatkaa saanut, mutta torkkui silti tyytyväisenä takapenkillä. Kolmituntisen ajomatkan puolivälissä pysähdyttiin kahville ja jalottelemaan. Juoksin jaloittelumielessä koiran kanssa kahvilan läheistä kahden pellon välistä traktoripolkua pitkin, kun yhtäkkiä läheltä kuului matala "mröööh!" ja toljotimme hölmistyneinä valtavan hirven kanssa toisiamme silmiin. Korkea sarvipää oli onneksi viiden metrin etäisyydellä pelolla ja reagoi kohtaamiseemme hölkkäämällä tiehensä. Hämmästynyt hiljaisuutemme rikkoutui hetkisen kuluttua Islan innostuneeseen "vih vih vih vih vih!" mennään-nyt-äkkiä-perään-hakuntaan. Meidän huiskuhäntää ei näemmä suuretkaan saaliit pelota, itse oli ihan tyytyväinen, ettei sen lähempää pällistelty hirveä. Koiran pettymykseksi käännyimme takaisin kahvilalle, mutta munkin kulman maistaminen lohdutti Islaa hieman.
 |
| Valmiina reissuun |
 |
| Uninen Isla |
Perille päästyä ilta kului leiriä pystyttäessä ja makkaraa paistaessa. Pimeässä työskenneltiin otsalamppujen valossa koiran heijastinvaljaiden ja silmien välähdellessä aina huiskuhännän ohikulkiessa. Nyt jos koskaan olimme tyytyväisiä siitä, että Isla pysyy niin hienosti lähellä vapaana ollessa. Paljon oli uusia jänniä tuoksuja nuuhkittavaksi, mättäitä myllättäväksi ja polkuja kuljettavaksi, mutta houkutuksista huolimatta koira käyskenteli koko ajan lähettyvillä ja tuli kuuliaisesti luokse aina kutsuttessa. Makkaraa paistaessa koiraa ei tarvinnut katsellaan etsiä - Isla istui tiiviisti nuotion vieressä makkaravahtina tönien aina välillä makkaratikkuja kuonollaan!
Yö nukuttiin teltassa eikä koira epäröinyt töniä itselleen enemmän makuutilaa, mutta kyljen vieressä mylläävä omanarvontuntoinen koiraneiti lähinnä nauratti. Hyvin mahduttiin kaikki kolme telttaan pötköttämään, eikä koira ainakaan vaikuttanut viluiselta kesäkarvastaan huolimatta. Aamulla meitä odotti komea näky Haukkajärvellä: usva kätki vastarannan huntuunsa ja ensivilkaisulla tyynellä järvellä näkyivät vain kaislat ja niiden heijastukset. Siinä tuli kiire mönkiä teltasta ulos kameran kanssa. Myös uninen koira hoputettiin järvenrannalle poseeraamaan ja mukavia kuvia huiskuhännästä tulikin otettua.
Tässäpä reissun alkutaipaleen tarinat tekstin ja kuvin kerrottuna! Huomenna uusi postaus Islan seikkailuista.
 |
| Sinisilmä sinijärven rannalla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti