Leikkitädin arkea

Vetokisa

Kaunis syysmaisema

Isla pääsi jälleen toimimaan leikkitätinä Maili-pennulle, joka olikin venähtänyt jo leikkitätinsä korkuiseksi! Taitaapi Isla jäädä holhokkiaan pienemmäksi, pennut kasvavat niin hurjaa vauhtia. Hauskaa koirat pitivät painien ja kilpaa juosten ruskan loisteessa värikkäiden lehtien keskellä. Meidän huiskuhäntä opetti nuoremmalleen keppien pureskelun salat ja kaksikko järsikin vuoron perään samoja oksia - onhan se toisen oksa nyt aina omaa parempi!

Huiskuhäntä hauskuutti leikkitätinä myös lapsia viikonlopun sukujuhlissa. Muksut pääsivät tekemään koiran kanssa temppuja ja pyytämään tätä antamaan tassua. Välillä ahne leikkitäti söi pelkät namit kädestä tekemättä temppua! Hauskinta koirasta oli etsiä lasten piilottamaa pehmorottaa. Kyllä koira olikin onnellinen kun oli niin monet rapsuttajat ja leikittäjät paikalla. 

Aurinkoista viikkoa!

Iloinen Isla

Syysruskaa

Päiväunien kuvakirjoa, osa 2

Tassut kohti taivasta

Selällään on patas maata

Tässä jälleen koiran hauskojen nukkuma-asentojen kuvakirjoa. Huiskuhännän ehdoton suosikkiasento vaikuttaisi vahvasti olevan selällään kelliminen, tassut pilviä tavoitellen.

Koiranilmojen kepposia

Minäpäs läksin menninkäisen perään!

Viimeksi ollessamme metsässä koirien kanssa minä ja ystäväni iloitsimme ääneen siitä, kuinka ihanaa on kun koirat tulevat hyvin toimeen eikä niitä juuri tarvitse vahtia. Arki helpottuu huomattavasti, kun naapurissa asuu koirakamu, jonka kanssa huiskuhäntä pääsee juoksemaan ja purkamaan energiaa. Myhäilimme tyytyväisenä, että kyllä meidän koirat ovat niin aikuistuneet, kovin ovat fiksuja eikä tarvitse yhtään katsoa niiden perään kun niin hienosti leikkivät keskenään. 

Tietenkin mäykkymixin ja lapinkoiran touhutiimi sitten kirmasi äkisti rinta rinnan jonkun jännän hajun tai menninkäisen perään eikä tullut kutsumalla takaisin. Islan paimennushaukun säestämänä sankarit poikkesivat metsästä kiertämään myös naapuruston nurmikoita. Haukun vaimetessa aloimme jo hieman huolestua. Muutamaan otteeseen kutsuimme koiria ja pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen touhutiimi palasikin kukin omalta taholtaan takaisin luoksemme. Koirat olivat poissa noin minuutin, mutta odottavan aika on aina pitkä. Hassua kyllä, koirat laukkasivat takaisin täysin eri suunnista - olivat varmaan kadottaneet jahdattavansa. 

Lopun lenkin touhutiimi tallustikin sitten kiltisti hihnassa.

Haukkajärven vaellus osa 3, Kolua katsomassa

Ihana Isla

Helvetinkolu

Sammakkolammi

Matka jatkui Porrasharjun ylittämisellä: koira viipotti kymmenen askelmaa edellä häntä tyytyväisenä vispaten ja me omistajat puuskutimme perässä. Jyrkän nousun jälkeen polku kääntyi yhtä jyrkkään laskuun ja kysyinkin leikilläni, että mihin Manalaan tässä ollaan nyt kaivautumassa. Manalaanpa hyvinkin, nimittäin Helvetinjärvelle. Tyynen järven rannalla ei ollut meidän lisäksemme muita matkalaisia ja kiersimme järveä pysähtyen kunnon evästauolle aurinkoiselle mättäälle. Islakin malttoi pysähtyä hotkimaan omia eväitään ja käpertyi sen jälkeen ruokalevolle. Näkkileipää koira jaksoi nousta kerjäämään, taisi ahmaista oman ruokansa niin vauhdilla, ettei ollut vielä nappulat kerinneet vatsalaukkuun asti näläntunnetta poistamaan! 

Ruokatauon jälkeen kiersimme järven takaisin portaikolle ja jatkoimme siitä vielä eteenpäin Helvetinkolulle, valtavalle kivikkoiselle halkeamalle kahden korkean kallion välissä. Näky oli vaikuttava! Huiskuhäntä tepsutti isännän kanssa katsomaan kolua lähempää ja minä kömpelöjalka jäin ihastelemaan nähtävyyttä hieman kauempaa tasaiselta maalta. 

Ilta-auringossa

Helvetinjärvi 

Loppu iltapäivä kuluikin tarpoessa samaa reittiä takaisin autolle. Huomasimme metsässä olevan paikoitellen kohtia, joihin aurinko ei ollut päivän aikana paistanut lainkaan ja joiden pitkospuutolivat yhä härmän peitossa. Isla on oikea pitkospuukiilaaja, pehmeä kuono tönii säärtä joka askeleella kunnes huiskuhäntä mahtuu puskeutumaan ohi. Mutta jälleen kerran koiran totinen touhottaminen saa vain hymyn kaartumaan huulille. 

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut ja hieno reissu! Isla oli niin väsynyt kävelemisestä, että nukkui koko automatkan kertaakaan nousematta ihmettelmään ohikiitäviä maisemia. Koiralle oli sijattu takapenkille viltin päälle oma peti, mutta huiskuhännän mielestä viereiset kameralaukku ja takki olivat parempia makuualustoja. Reppujen päällä pötköttävä, tuhiseva koira oli hellyttävän hauska näky. 

Näin päättyi siis Haukkajärven vaellus ja koiran ensimmäinen hieman pidempi reissu. Kyllä lapinkoira on hyvä vaelluskoira, ei voi muuta sanoa! Jaksaa tepsuttaa eteenpäin iloinen läähätys kuonollaan koko päivän eikä palele paksun turkin suojatessa ensipakkasilta. Toivottavasti pääsemme pian uudestaan vaeltamaan koiran kanssa.

Hauskaa sunnuntaita karvakamut!

Lip lip lip

Iltahämärää odotellessa

Haukkajärven vaellus osa 2, Ruskan loistoa

Laiturilla

Kaunista ruskaa

Iso Ruokejärvi

 

Näyttävän aamu-usvan ikuistettuamme, aamupalat syötyämme ja leirit kasattuamme veimme rinkat autoon ja lähdimme päiväreppujen kanssa reissaamaan kohti Helvetinkolua. Yllätykseksemme lokakuisena arkipäivän aamuna kaksi muutakin autoa oli löytänyt tiensä kansallispuiston parkkipaikalle. Ruuhkaa ei kuitenkaan ollut, joten anoimme huoletta koiran kulkea vapaana.

Isla olikin aivan onnessaan ja kirmasi ensimmäiset tunnit tyytyväisenä parinkymmenen metrin päässä edessämme matkanjohtajana. Huiskuhäntä pysähtyi tasaisesti tarkistamaan retkikuntansa olevan yhä kasassa ennen kuin jatkoi tepsuttelua eteenpäin. Mustikat hidastivat koiran kulkua ajoin, mutta varpujen seasta laukattiin aina kiireesti takaisin matkanjohtajan virkaan meidän muiden ehdittyä edelle. Onhan se nyt koiralle tärkeää saada johtaa seikkailua!

Tuolla näkyy jotakin!

Vastarannan tarkkailija

Juomatauko

Ensimmäinen tauko pidettiin noin tunnin tarpomisen jälkeen kauniin Haukkajärven rannalla. Ilma oli upea, aurinko paistoi eikä tuullut juurikaan. Järvi heijasti peilikirkkaana kauniin ruskan ja suosi siten meitä valokuvaajia. Islakin on oppinut poseeraamisen, eli paikoillaan istumisen ja ajoin kameraan vilkuilun, jalon taidon koirannamien avulla. Kuva räpäistään heti kun huiskuhäntä vahingossa erehtyy läheisessä puussa nököttävän oravan sijaan katsahtamaan kameraan!

Lyhyen kuvaus- ja juomatauon jälkeen matka jatkui kohti Porrasharjua, joka nimensä mukaisesti sisälsi paljon portaita ja kiipeämistä. Koiran menoa ei ylämäet kuitenkaan hidastaneet. Tässäpä hieman esimakua Porrasharjusta. Reissun jatkosta lisää jälleen huomenna.

Aurinkoista viikonloppua!

Täältä tullaan!

Haukkajärven vaellus osa 1, Aamu-usvassa

Aamupakkasessa

Aamu-usvaa

Kaunis Haukkajärvi

Ihan ensimmäiseksi täytyy hehkuttaa, että oli kyllä hieno reissu! Isla oli ihan onnessaan saadessaan juosta vapaana koko matkan ajan ja ihmeesti virtaa koirassa riittikin. Paljon tuli nähtyä ja tehtyä ja sitäkin enemmän kuvia otettua. Tämä reissu jaetaankin useampaan postaukseen, jotta mahdollisimman moni onnistuneista otoksista pääsee näytille myös blogin puolelle.

Reissuun lähdettiin alkuviikosta. Pakkailut olimme suorittaneet etukäteen ja auto startattiin heti kouluista kotiin päästyä, koira ei siis erityisen pitkää lenkkiä ennen ajomatkaa saanut, mutta torkkui silti tyytyväisenä takapenkillä. Kolmituntisen ajomatkan puolivälissä pysähdyttiin kahville ja jalottelemaan. Juoksin jaloittelumielessä koiran kanssa kahvilan läheistä kahden pellon välistä traktoripolkua pitkin, kun yhtäkkiä läheltä kuului matala "mröööh!" ja toljotimme hölmistyneinä valtavan hirven kanssa toisiamme silmiin. Korkea sarvipää oli onneksi viiden metrin etäisyydellä pelolla ja reagoi kohtaamiseemme hölkkäämällä tiehensä. Hämmästynyt hiljaisuutemme rikkoutui hetkisen kuluttua Islan innostuneeseen "vih vih vih vih vih!" mennään-nyt-äkkiä-perään-hakuntaan. Meidän huiskuhäntää ei näemmä suuretkaan saaliit pelota, itse oli ihan tyytyväinen, ettei sen lähempää pällistelty hirveä. Koiran pettymykseksi käännyimme takaisin kahvilalle, mutta munkin kulman maistaminen lohdutti Islaa hieman.

Valmiina reissuun

Uninen Isla

Perille päästyä ilta kului leiriä pystyttäessä ja makkaraa paistaessa. Pimeässä työskenneltiin otsalamppujen valossa koiran heijastinvaljaiden ja silmien välähdellessä aina huiskuhännän ohikulkiessa. Nyt jos koskaan olimme tyytyväisiä siitä, että Isla pysyy niin hienosti lähellä vapaana ollessa. Paljon oli uusia jänniä tuoksuja nuuhkittavaksi, mättäitä myllättäväksi ja polkuja kuljettavaksi, mutta houkutuksista huolimatta koira käyskenteli koko ajan lähettyvillä ja tuli kuuliaisesti luokse aina kutsuttessa. Makkaraa paistaessa koiraa ei tarvinnut katsellaan etsiä - Isla istui tiiviisti nuotion vieressä makkaravahtina tönien aina välillä makkaratikkuja kuonollaan!

Yö nukuttiin teltassa eikä koira epäröinyt töniä itselleen enemmän makuutilaa, mutta kyljen vieressä mylläävä omanarvontuntoinen koiraneiti lähinnä nauratti. Hyvin mahduttiin kaikki kolme telttaan pötköttämään, eikä koira ainakaan vaikuttanut viluiselta kesäkarvastaan huolimatta. Aamulla meitä odotti komea näky Haukkajärvellä: usva kätki vastarannan huntuunsa ja ensivilkaisulla tyynellä järvellä näkyivät vain kaislat ja niiden heijastukset. Siinä tuli kiire mönkiä teltasta ulos kameran kanssa. Myös uninen koira hoputettiin järvenrannalle poseeraamaan ja mukavia kuvia huiskuhännästä tulikin otettua.

Tässäpä reissun alkutaipaleen tarinat tekstin ja kuvin kerrottuna! Huomenna uusi postaus Islan seikkailuista.

Sinisilmä sinijärven rannalla

Koiran nauru

Ihana koiran nauru

Kaikki koiranomistajat varmasti tietävät sen tunteen kun on väsynyt ja harmissaan, mutta alakulo haihtuu täysin kun oma rakas huiskuhäntä tulee luokse ja väläyttää mitä hulvattomimman koiranaurunsa? Sellaisen leveän ja läähättävän, hassun höperön hymyn, jolle ei vain kykene olemaan virnistämättä? Nämä piristyksen voiman omaavat koirien naurut ovat kyllä koiranomistajan arjen parasta antia! 

Tässäpä Islan hassu nauru tuomaan hymyä muidenkin huulille!

Leikkitädin kiireitä

Nameja tiedossa!

Jänniä tuoksuja

Isla on päässyt toimimaan jo pariin otteeseen leikkitätinä myös ihastuttavalle Maili-koiranpennulle. Vilkas ja energinen Maili on kultaisennoutajan ja todennäköisesti saksanpaimenkoiran miksaus alkujaan Virosta kotoisin. Kahtena viikonloppuna koirat ovat leikkineet keskenään meidän lähimetsässä ja hyvin ovat leikit sujuneet. Islasta hauskinta ovat tietenkin paimennusleikit kimeän haukun kera, Maili taas pitää enemmän painimisesta. Molempien suosikkityylit ovat olleet vuorotellen käytössä. Suunnitelmissa olisi viedä tämä touhutiimi lähiaikoina myös Ruissaloon seikkailemaan.

Maili oli viikon leikkitauon aikana kasvanut hurjasti ja venähtänyt korkeutta niin, että oli jo melkein lapinkoiratätiään isompi! Miten hurjaa vauhtia ne pennut varttuukaan. Saatiin Mailin omistajalta myös hyvä herkkuvinkki (Hau haun täyslihaherkut!), joka otettiin heti testiin ja - kuten arvata saattaa - lihanamit ovat olleet huiskuhäntämme suursuosiossa! Isla sai kehuja rauhallisesta käytöksestään ja itsekin hetkisen aikaa hämmästelin niin fiksua ja aikuistunutta koiraamme, kunnes tajusin naurukuonon olevan vain uuden ihanan nannan perään. No ei, onhan koiruli aikuistunut huimasti ja tulee luokse ilman niitä herkkunamejakin hahah!

Leikintäyteisiä syyspäiviä!

Hauskaa on!

Syystuulia ja jännittäviä uutisia

Lehtien keskellä

Suurpahoittelut blogin hiljaiselosta! Opiskelukiireiden takia huiskuhännän kuulumisien päivittely on jäänyt vähemmälle, mutta paljon ollaan siitä huolimatta ehditty touhuta. Päivittäin ollaan käyty lähimetsässä ihmettelemässä etenevää syksyä ja ruskan värejä. Vauhtia ei ole puuttunut, vaan luonnon syysasua ollaan hämmästelty lehdet kahisten ja riemusta haukahdellen. Myös heijastinliivi ollaan otettu jälleen käyttöön pimenevien iltojen saapumisen myötä. Näkyypä kesäkarvan lomasta nuo heijastinvaljaatkin - talvivillan seasta valjaista erottui pelkkä kahva, mikä herätti hilpeyttä monen ohikulkijan keskuudessa. Välillä nauratti ihan itseäkin, kun havahtui ulkoiluttavansa "kantokahvallista" koiraa.

Mutta arkihöpinöiden lisäksi meillä on myös jännittäviä uutisia! Isla pääsee ihka ensimmäiselle kunnon vaellukselleen kahdeksi yöksi telttailemaan Helvetinjärvelle. Tämä extemporereissu on hyvä irtiotto arjesta ja mukavaa vaihtelua niin isäntäväelle kuin koirallekin. Huiskuhäntä ei arvaakaan, millaiseen seikkailuun se on lähdössä! Luvassa on siis paljon kuvia ja tarinoita vaeltamiseen liittyen.

Aurinkoista viikkoa kaikille karvakamuille!