Mahtava myyränmetsästäjä

Mahtava myyränmetsästäjä

 

Isla pääsi tänään lenkillä ollessaan testaamaan taitojaan myyränmetsästäjänä. Koira pomppi pitkin kosteaa heinikkoa kuono maata auraten, mutta mitään ei jäänyt tassujen väliin kiinni tällä kertaa. Hauskaa kuitenkin näytti olevan. 

Lupailin aiemmin kertoa koiran kotiinpaluusta lomareissun jälkeen ja nyt olisikin siitä tarinaa vuorossa. Koira oli viihtynyt "mummilassaan" erinomaisesti ja päässyt kahdesti mäykkymix-kaverinsa kanssa koiratreffeillekin lomaviikkonsa aikana. Ruoka oli maistunut ja koira leikkinyt normaaliin tapaansa. Kaikki oli sujunut niin hyvin, että Islaa sai ihan houkutella palaamaan kotiin!

Muistan kuulleeni joskus sanonnan koira hyväksyy uuden kodin kolmen päivän sisällä ja unohtaa sitten edellisen, mikä osoittautui pitävän melko pitkälti paikkaansa. Islaa hakiessamme kotiin odotin riemunkiljahdusten säestämää jälleennäkemistä, mutta huiskuhäntä kävi vain pikaisesti tervehtimässä ja palasi sitten keittiöön vahtimaan ruoanlaittoa. 

Koirasta irtosi myös aivan uskomaton määrä karvaa, oikein nyrkin kokoisia tuppoja lenteli Islan viipottaessa ympäri taloa. Karvaa on irronnut tasaisesti juhannuksesta lähtien, mutta tämä villasade oli jo aivan omaa luokkaansa. Koiralla on juoksut tiedossa tammikuun alussa, mutta luulen Islan myös stressanneen äkillistä maiseman- ja laumanvaihdosta, mikä olisi aiheuttanut tämän yllättävän karvakadon. Koira kuitenkin söi hoidossa ollessaan samaa ruokaa kuin ennenkin eikä ole ennen ollut niin pitkään erossa meistä omistajista. Toki juoksutkin voivat vaikuttaa karvanlähtöön, mutta tämä tuntui jotenkin poikkeuksellisen voimakkaalta villan vaihtumiselta. Tai ehkä vain haluan ajatella koiran ikävöineen meitä :) Joka tapauksessa karvanlähtö on nyt jälleen maltillisella tasolla. Koira on kuitenkin kutistunut kesästä silminnähden. Ihmeesti sitä pohjavillaa silti riittää, kun koira on edelleen pörröinen ja tuuheaturkkinen perus lapinkoira.

Mihin se meni?

Joka tapauksessa ensimmäinen ilta omassa kodissa sujui melko vaisuissa merkeissä. Isla makasi olohuoneen lattialla ja tarkkaili meidän muiden tekemisiä, muttei ryhtynyt leikkimään pehmoillaan tai ihmetellyt kania, kuten tavallisesti. Koira oli jotenkin kovin huolestuneen ja hämmentyneen oloinen, katseli vain meitä korvat lerpallaan. Isla myös vetäytyi nukkumaan tavallista aikaisemmin. Yleensä koira seuraa minua illalla huoneesta toiseen ja käy lepäämään sinne missä muutkin ovat aikaa viettämässä. Nyt koira kuitenkin vetäytyi pedilleen nukkumaan ja nukkui sikeästi aloillaan meidän muiden liikkumisista huolimatta.

Pari päivää koiralla meni "palautua entiselleen" ja kotiutua. Minä tietenkin sydän syrjälläni halusin edesauttaa koiran kotiutumista ja lahjoinkin huiskuhäntää nameilla ja juustolla ja leikitin sitä, kun se vähäänkään näytti halukkaalta siihen. Tie koirankin sydämeen käy onneksi vatsan kautta ja muutaman päivän kuluttua Isla oli jälleen ihan meidän koiramme ja touhusi jälleen tuttuun tapaansa. Kyllä ne koirat taitavat vähän sellaisia opportunisteja olla ja niiden koti on siellä, mistä ruokaa ja rapsutuksia saa. 

Tunnelmallista joulunodotusta!